JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia havaintoja voidaan tehdä alle kouluikäisten lasten äännevirheiden videovälitteisestä puheterapeuttisesta arvioinnista ja kuntoutuksesta sekä millaisia erityispiirteitä videovälitteiseen etäpuheterapiaan liittyy. Lisäksi kartoitettiin tutkimukseen osallistuneiden lasten, heidän perheidensä ja muun henkilökunnan kokemuksia etäkuntoutuksesta. Tutkimus toteutettiin monitapaustutkimuksena. Videovälitteisen arvioinnin ja kuntoutuksen havainnointi ja etäpuheterapian erityispiirteiden keruu toteutettiin etäkuntoutusjaksojen aikana osallistuvan observoinnin keinoin. Lasten, heidän perheidensä sekä avustavan ja hallinnollisen henkilökunnan kokemuksia kartoitettiin kyselytutkimusten avulla. Tutkimukseen osallistui kolme alle esikouluikäistä poikaa (Lapsi A, B ja C), joilla oli yksi tai useampi äännevirhe (/r/, /s/ ja/tai vokaalivirheitä). Kuntoutusta tarjottiin videovälitteisesti etälaitteiden avulla Oulusta lapsen kotikuntaan. 16 kerran etäkuntoutusjakson aikana lasten äännevirheet arvioitiin videovälitteisesti NOT-S, Bus Story ja SAMA-ERI -testeillä. Lapsella oli jokaisella etäpuheterapiakerralla vieressään aikuinen avustaja (vanhempi, päiväkodin tai koulun avustaja). Lapsi A oppi etäkuntoutusjakson aikana tuottamaan /r/:n täryn sekä /r/-äänteen apuäänteenä toimivan /d/-äänteen sanan keskellä. Lapsi B oppi erottamaan etuvokaalit /y/, /ö/ ja /ä/ takaisista vokaaliäänteistä /u/, /o/ ja /a/, ja tuottamaan äänteet normin mukaisesti spontaanissa puheessa. Lisäksi hän oppi tuottamaan /r/:n täryn ja /d/-ääneen sanan alussa. Lapsi C tuotti /s/-äänteen /t/-apuäänteen kanssa, mutta /r/-äänteen täryä ei etäjakson aikana saatu aikaan. Etäpuheterapian erityispiirteet puheterapeutin osalta liittyivät suurelta osin taktiilisen aspektin puuttumiseen terapeutin ja asiakkaan välillä. Tämän vuoksi kuntoutusmateriaali tuli suunnitella etukäteen videovälitteisessä ympäristössä toimivaksi. Kyselytutkimuksessa havaittiin, että vaikka vanhemmat suhtautuivat ennen etäkuntoutusjakson alkamista epäileväisesti videovälitteistä puheterapiaa kohtaan oli perheiden antaman kokonaisarvosanan keskiarvo 4,0 (Likertin asteikolla 1–5, 1=huono, 5=erinomainen). Avustaneiden henkilöiden kokonaisarvosana etäkuntoutusjaksosta oli 5,0 ja hallinnollisen henkilön 4,0. Kaikki perheet osallistuisivat uudelleen etäkuntoutusjaksolle ja suosittelisivat videovälitteistä puheterapiaa myös muille. Tämän tutkimuksen tulokset olivat yhdensuuntaisia muiden aihepiirin tutkimusten kanssa, vaikka pienen aineiston koon vuoksi tulokset olivat suuntaa antavia.