JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia kaksikielisten 5–6-vuotiaiden lasten kerrontataitoja. Koehenkilöiden kahtena kielenä olivat suomi ja ruotsi, joita oli omaksuttu syntymästä tai vähintään yhden vuoden iästä lähtien. Koehenkilöiden tuottamista kertomuksista tarkasteltiin sisältöä sekä episodirakennetta. Vertailua tehtiin niin kerrontakielten kuin tehtävätyyppien välillä. Tehtävätyyppejä olivat tarinan luominen sekä uudelleenkerronta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 20 5–6-vuotiasta suomi–ruotsi -kaksikielistä lasta. Lasten kerrontataitoja arvioitiin käytetyllä MAIN: Multilingual Assessment Instrument for Narratives -menetelmää, joka koostuu neljästä kuuden kuvan sarjasta. Kuvasarjoista kaksi oli tarkoitettu tarinan luomista ja kaksi uudelleenkerrontaa varten. Pisteytyslomakkeen avulla arvioitiin kerronnan sisältöä sekä episodirakenteen kompleksisuutta. Tässä tutkielmassa kumpaakin tarkasteltiin kahden tehtävätyypin sekä kummankin kerrontakielen mukaan. Tutkimuksen tulokset osoittivat 5–6-vuotiaiden kaksikielisten lasten kertomuksissa esiintyvän vielä selviä sisällöllisiä puutteita. He kykenivät kuitenkin tuomaan kertomukseensa useita hyvälle kertomukselle tyypillisiä piirteitä. Uudelleenkerronnan tehtävässä koehenkilöt tuottivat sisällöllisesti merkitsevästi paremman kertomuksen kuin tarinan luomisen tehtävässä. Kerrontakielen yhteys sisältöpisteisiin ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Episodirakenteeltaan koehenkilöiden suoritukset olivat keskenään vaihtelevat. Osa lapsista osasi sisällyttää kertomuksiinsa taitavasti tavoite-toiminta-seuraus -ketjuja. Episodirakenteen kompleksisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä tehtävätyyppiin tai kerrontakieleen. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä kaksikielisten 5–6-vuotiaiden lasten kerrontataitojen olevan vielä keskeneräiset. Kertomuksista puuttuu sisällöllisesti olennaisia elementtejä, myös episodirakenteet ovat yksinkertaisia. Yksilöllinen variaatio on kuitenkin tässä iässä merkittävä ja koehenkilöiden suoritusten väliset vaihtelut huomattavat. Tarinan luomisen tehtävässä kertomusten voidaan olettaa olevan sisällöltään heikompia kuin uudelleenkerronnan tehtävässä lasten saadessa mallin kerronnalleen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että todenmukaisten tulosten saamiseksi kaksikielisten lasten kerronnan arvioinnissa on huomioitava arvioinnin suorittaminen lapsen kummallakin äidinkielellä. Jotta lapsen kerrontataidoista saadaan kattava kuva, on suositeltavaa suorittaa arviointi sekä tarinan luomisen että uudelleenkerronnan tehtävää apuna käyttäen.