JultikaUniversity of Oulu repository

Kuume on hyödyllinen fysiologinen mekanismi taistelussa infektioita vastaan. Vaikka kuume aiheuttaa pelkoa, ei ole näyttöä siitä, että kuume sinällään olisi millään tavoin haitallista. Kuumetta aiheuttava tekijä ei aina tule tavanomaisin tutkimuksin esille. Epäselvä kuume on klassisesti määritelty yli 3 viikkoa kestäväksi kuumeiluksi, jonka syy ei selviä tutkimuksin viikon kuluessa. Kirjallisuudessa määritelmän rajat kuitenkin vaihtelevat lasten kohdalla. Lasten epäselvän kuumeen taustalta on löydetty eri potilassarjoissa yli 200 syytä, joista infektiot ovat selvästi yleisimpiä. Epäselvän kuumeen huonosti tunnettu muoto on pitkittynyt, yleensä matalatasoinen tai vaihteleva kuumeilu. Se on tyypillisimmillään kouluikäisten sairaus, ja siinä on samoja piirteitä kuin kroonisessa väsymysoireyhtymässä. Tässä tutkimuksessa kuvataan kouluikäisten epäselvän, pitkittyneen kuumeen ilmaantuvuutta, taudinkuvaa, löydöksiä ja ennustetta sairauskertomustekstien perusteella. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli yli 8 viikkoa kestänyt kuumeilu. Mukaan hyväksyttiin myös matalammin kuumeilleet, jos kuumeeseen liittyi muita oireita. Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten infektiopoliklinikalla kävi vuosina 2003–2012 yhteensä 38 pitkittyneestä kuumeilusta kärsivää yleensä kouluikäistä potilasta. Potilaiden ikä oli keskimäärin 11 vuotta ja noin 60 % oli poikia. Lähes 70% yhdisti oireilun alun infektioon — pääosin tavanomaiseen hengitystieinfektioon. Tilaan liittyi väsymystä, päänsärkyä, nivelkipua ja vatsakipua. Muutamilla oli myös kurkkukipua ja depressiivisyyttä. Vain yhdellä todettiin taustalta systeemitauti, juveniili reuma. Oireilu oli varsin invalidisoivaa ja koulupoissaoloja oli runsaasti. Oireet kestivät keskimäärin 7,7 kuukautta mediaanin asettuessa 6,3 kuukauteen. Seurannassa vain kahdella oireilu uusiutui, muuten kaikki tervehtyivät. Ennuste oli oireiden vaikeudesta huolimatta erinomainen. Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista ei tarvittu kuin aivan tavanomaisimpia. Huolellinen paneutuminen potilaan tilanteeseen, perusteellinen tutkiminen ja informointi olivat hoidon kulmakiviä.