University of Oulu

Geokohteiden ekologinen arvottaminen putkilokasvien lajirunsauden perusteella Rokua Geopark alueella

Saved in:
Author: Kiuttu, Mikko1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Science, Department of Geography, Geography
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 4.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405231480
Language: Finnish
Published: Oulu : M. Kiuttu, 2014
Publish Date: 2014-05-26
Physical Description: 77 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Hjort, Jan
Reviewer: Sormunen, Henna
Tukiainen, Helena
Description:
Luonnon monimuotoisuus ja sen säilyttäminen ovat kestävän kehityksen kannalta avaintekijöitä. Geodiversiteetti ja sen kohteet muodostavat alustan biodiversiteetin säilymiselle ja kehittymiselle, minkä vuoksi niiden huomioiminen esimerkiksi suojelussa ja maankäytön suunnittelussa on välttämätöntä. Geodiversiteetin suojelemiseksi ja toisaalta kestävän hyödyntämisen mahdollistamiseksi on kuitenkin tiedettävä, mitkä sen kohteista ovat erityisen tärkeitä niin elottoman kuin elollisen luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Merkityksen objektiivista tarkastelua varten geokohteille tulee antaa kvantitatiivinen arvo sen perusteella, kuinka tärkeitä ne ovat elollisen luonnon kannalta. Tässä tutkielmassa selvitettiin 12 geokohdetyypin ekologinen arvo putkilokasvien lajirunsauden perusteella Rokua Geopark alueella. Tutkimusalueelta inventoitiin kesän 2012 aikana 1614 kasviruutua (1 m2), joista kartografisen ja ilmakuvatarkastelun jälkeen tutkimusaineistoon valikoitui 635. Kasviruudut luokiteltiin sen mukaan, millä geokohdetyypillä ne sijaitsevat. Koko aineistolle laskettiin kasviruutukohtaiset lajimäärät, Shannonin diversiteetti-indeksin eksponentiaali ja Simpsonin resiprookkinen diversiteetti-indeksi. Luokittuneiden kasviruutujen kautta laskettiin geokohdetyyppien alfa-, beta- ja gammadiversiteetit. Niitä kuvaavat lajirunsausindikaattorit standardoitiin alueellisesti, ja indikaattoreiden saamien pisteiden avulla laskettiin geokohdetyyppien kokonaispisteet ja sitä kautta ekologinen arvo. Tutkielman perusteella lajirunsaus vaihtelee geokohdetyypeittäin paljon, mutta myös geokohdetyyppien sisäisessä lajirunsauden vaihtelussa on suuria eroja geokohdetyyppien välillä. Lajirunsaimpia geokohteita ovat raviinit ja rantavyöhykkeet, joilla sekä putkilokasvien lajimäärä että -diversiteetti ovat korkeita ja geokohdetyypin sisäinen lajirunsauden vaihtelu runsasta. Arvokkaimmaksi geokohdetyypiksi nouseekin raviini. Litoraaliset ja eoliset geokohdetyypit jäävät sen sijaan lajirunsaudeltaan ja arvoluokitukseltaan alhaisiksi, vaikka osassa niistäkin havaittiin suurta geokohdetyypin sisäistä lajistollista vaihtelua. Tutkielmassa paremmaksi valikoitunut pisteytysmenetelmä huomioi geokohteiden kyvyn ylläpitää putkilokasvien lajirunsautta eri mittakaavoilla, jolloin kokonaispisteet ja siten geokohdetyypin saama arvoluokitus kertovat laaja-alaisesti geokohteen alueellisesta merkityksestä putkilokasvien lajirunsaudelle ja siten myös laajemmin elollisen luonnon monimuotoisuudelle. Tutkielman perusteella eri mittakaavaisten lajimäärien ja diversiteetti-indeksien käyttäminen geokohteiden pisteyttämisen lähtökohtana antaa hyvän työkalun ekologisen arvon määrittämiseen ja siten geokohteiden tarkempaan huomiointiin esimerkiksi maankäytön suunnittelussa. Tutkielmassa ei huomioitu esimerkiksi lajien uhanalaisuusasteita, ja geokohdetyyppien rajausmenetelmä mahdollisti subjektiivisten valintojen teon. Pisteytysmenetelmän luotettavuuden parantaminen vaatiikin tarkempaa tietoa geokohteiden rajausperusteista, kattavampaa tutkimusta indikaattoreiden käytöstä ja arvojen käytettävyyden evaluointia.
see all

Subjects:
Copyright information: © Mikko Kiuttu, 2014. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.