JultikaUniversity of Oulu repository

Oulun läänin talousseura sai valtioneuvostolta tehtäväkseen muodostaa katokomiteat vuosina 1948 ja 1952. Katokomitean tehtävänä oli selvittää kuinka laajalla alueella kato oli esiintynyt ja paljonko se oli aiheuttanut vahinkoa viljelyskasveille. Katokomiteassa oli yhdeksästä yhteentoista jäsentä, jotka tekivät yhteistyötä kuntien ja maanviljelysseurojen kanssa. Katokomitea lähetti kyselyitä useille maanviljelysseuroille, joiden alueilla se arveli olevan viljelyksille hallan aiheuttamia tuhoja. Katokomitea perusti työvaliokunnan, jonka tehtävänä oli kadon tutkimiseen tarkoitettujen lomakkeiden laatiminen. Katokomitean kehotuksesta kunnat muodostivat alueilleen katotoimikuntia. Katotoimikunnat valitsivat kaksi luotettavaa arviomiestä, joiden tehtävänä oli katoarvion suorittaminen tiloilla paikan päällä. He merkitsivät lomakkeisiin, minkä verran viljat olivat kärsineet hallan aiheuttamista tuhoista. Katotoimikunnat lähettivät täytetyt lomakkeet katokomitealle. Katokomitean tehtävänä oli valvoa, että arviot tiloilla olivat oikein suoritettuja. Katokomitea tarkisti maanviljelys- ja talousseuroilta normaalisti saadun sadon määrän, peltopinta-alan ja paljonko arvioijat olivat merkinneet sadon menetykseksi. Merkinnöissä oli runsaasti virheitä, jotka katokomitea joutui oikaisemaan. Oikeiksi tarkistettujen arviointien perusteella katokomitea oli yhteydessä maatalousministeriöön ja pyysi lupaa tarkistuttaa siementen itävyys. Myönteisen luvan saatuaan, katokomitea ilmoitti kunnille, että viljelijät voivat lähettää siemenviljaansa tutkittavaksi siementarkastuslaitokselle. Seuraavan kesän sadon onnistumiseksi, siementen itävyys oli välttämätöntä. Katokomitean tehtävänä oli myös yleisten töiden rahoituksen järjestäminen. Valtiovalta antoi yleisten töiden ministeriölle varoja järjestää töitä katoalueille. Yleisimpiä töitä olivat tietyöt ja hakkuut. Viljelijöille ansaitut työtulot olivat erittäin tärkeitä. Niiden turvin he elättivät perheensä seuraavaan satokauteen saakka. Valtio myönsi pienituloisimmille viljelijöille avustuksia. Avustukset maksettiin ostotositteina, joilla viljelijät saivat hakea kaupoista siemenviljaa. Toisille viljelijöille valtio myönsi lainaa. Lainoja saavat viljelijät voivat käyttää ostotositteensa myös työkalujen ostoon. Katokomitea valitsi avustuksia ja lainoja saavat viljelijät. Pankit lunastivat ostotositteet ja valtiovarainministeriö maksoi niiden keskuspankille ostotositteiden suuruisen summan. Katokomitea onnistui työtavoillaan selvittämään kadon laajuuden ja apua tarvitsevien viljelijöiden määrän. Maanviljelysseurojen tarkkojen tilakohtaisten tietojen avulla katokomitea sai tietoonsa hallan aiheuttamien vahinkojen suuruuden eri viljalajeille ja perunalle. Varmasti suurena apuna oli katokomitean henkilöiden vankka koulutus ja perehtyminen maatalouteen.