JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksessa selvitetään, kuinka erilaiset elämän tapahtumat, etenkin elämän kriisit ovat vaikuttaneet lauluntekijän tuotantoon, sekä tutkitaan lauluntekemisen itseterapeuttisia mahdollisuuksia. Lauluntekijän tuotannon määrää verrataan suhteessa elämänkaaren tapahtumiin. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka kriisit ovat vaikuttaneet joidenkin yksittäisten laulujen syntymiseen. Lähtökohtana on, että elämän tapahtumat ja kriisit voivat vaikuttaa laulutuotantoon paljonkin, ja lauluntekijä käyttää joko tietoisesti tai tiedostamattaan lauluntekemistä itseterapiana. Teoreettinen viitekehys koostuu elämänkaariteorioista ja sävellysprosessien malleista. Elämänkaarta ja siihen liittyviä normatiivisia kriisejä tarkastellaan Daniel J. Levinsonin, Erik H. Eriksonin ja Carl Gustav Jungin näkökulmista. Eriksonin kehitysteoriassa käydään läpi myös lapsuuden ja nuoruuden kehitysvaiheita. Levinson ja Jung ovat keskittyneet aikuisiän tutkimukseen. Eriksonin ja Levinsonin elämänkaariteoriassa olennaisessa osassa ovat kehitysvaiheet ja niihin kuuluvat normatiiviset kriisit. Jungin kohdalla keskitytään individuaatioprosessiin. Ei-normatiivisia eli sattumanvaraisia kriisejä tutkitaan kriisipsykologian näkökulmasta. Sävellysprosessia tutkittaessa käytetettiin Sigmund Freudin teoriaan perustuvaa psykoanalyyttistä musiikintutkimuksen lähestymistapaa. Teoreettisina käsitteinä tähän liittyen olivat muun muassa tiedostettu, tiedostamaton, unityön vaiheet ja transitionaaliobjekti. Edellä mainittua lähestymistapaa on käyttänyt myös Yrjö Heinonen, jonka sävellysprosessin yleistä mallia tässäkin tutkielmassa käytettiin. Lisäksi mukana oli kognitiiviseen psykologiaan perustuva John A. Slobodan malli. Tutkimuksen metodologia pohjautuu tapaustutkimukseen, elämänkaaritutkimukseen ja narratiivisuuteen, jotka liittyvät toisiinsa. Tiedonkeruumetodina käytettiin avointa haastattelua, jota voidaan kutsua myös syvähaastatteluksi. Tämä metodi valittiin, koska haastattelussa haluttiin päästä mahdollisimman syvälle, ja tutkimuskysymyksiin haluttiin saada mahdollimman tyhjentäviä vastauksia. Tutkielmaa varten haastateltiin lauluntekijää, jolla on pitkä ja monipuolinen ura takanaan. Strukturoimaton haastattelu valittiin, jotta tutkijan omat ennakko-oletukset ja teoriaviitekehys eivät ohjaisi haastattelun kulkua. Avoin haastattelu osoittautui tässä tapauksessa hyväksi valinnaksi, sillä haastateltava tuotti aineistoa hyvin, ja kertoi avoimesti elämästään ja lauluntekoprosessistaan. Haastattelu taltioitiin ja kirjoitettiin myöhemmin auki. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, sillä teoriaviitekehys oli kirjoitettu etukäteen tutkimuskysymyksiä silmällä pitäen. Teoriaviitekehys toimi apuna käsitteenmuodostuksessa ja teemoittelussa. Tällä tavoin saatiin vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulokset kertovat, että oman elämän tapahtumat vaikuttavat hyvin paljon laulutuotantoon, etenkin yksittäisten laulujen teemoihin. Täysin fiktiivistä laulua on vaikea tehdä. Lauluissa oman elämän tapahtumat sekoittuvat mielikuvituksen tuotteisiin. Erityisen voimakkaita tunteita herättävien kriisien vaikutuksesta saattaa syntyä inspiraatiotilassa tehtyjä lauluja, jotka ovat rehellisesti kerrottuja, suoria dokumentteja elämäntilanteesta. Tutkimuksessa on kaksi esimerkkiä tällaisista lauluista. Toinen liittyy ei-normatiiviseen, läheisen kuoleman aiheuttamaan kriisiin ja toinen normatiiviseen, lapsen syntymän aiheuttamaan kriisiin. Näitä voidaan vertailla kriisipsykologian näkemyksiin, sekä Eriksonin ja Levinsonin elämänkaariteorioiden kriisivaiheisiin. Lauluntekoprosessista on löydettävissä yhteyksiä Heinosen mallin vaiheisiin, mutta niiden järjestys ei ole välttämättä vakio. Vaikuttaa siltä, että lauluntekijällä on oma, suhteellisen vakiintunut kaava, jonka mukaan hän säveltää. Tiedostamattoman vaikutus ideoiden syntymiseen on olennainen. Haastateltava kertoo ideoiden tulevan usein jostain yllättäen. Haastateltava käyttää tietoisestikin lauluntekemistä itseterapeuttisesti. Hän on huomannut jo nuorena, että musiikin kautta voi purkaa tunteita ja aggressioita. Musiikin itseterapeuttinen funktio kuuluu psykoanalyysin perusoletuksiin. Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla esimerkiksi säveltämisen itseterapeuttiset mahdollisuudet yläkoulu- tai lukioikäisillä. Mahdollisuus purkaa tunteita musiikin kautta voisi olla hedelmällinen tutkimusaihe. Musiikin kuulijoissa herättämiä tunteita on tutkittu suhteellisen paljon. Sen sijaan tutkimus siitä, miten säveltäjän kokemat tunteet näkyvät ja kuuluvat sävellyksissä, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Inspiraatiotilassa tehdyt laulut voisivat myös olla hyvä tutkimuskohde.