JultikaUniversity of Oulu repository

Sosiaaliset taidot ovat yksi keskeisimmistä osaamisalueista nyky-yhteiskunnassa. Näitä taitoja opitaan olemalla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, mikä koulumaailmassa onkin kasvava trendi. Tästä huolimatta oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta on tutkittu varsin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää, minkälaista oppilaiden välinen vuorovaikutus on musiikintunnilla, luoda yleiskuva musiikintunnilla tapahtuvasta oppilaiden keskinäisestä kommunikaatiosta ja sen funktioista sekä tarkastella pintapuolisesti ryhmän sosiaalista rakennetta. Tutkimuksen teoriaosiossa käsitellään ryhmää ilmiönä, sen prosesseja tunne- ja tehtävätavoitteen saavuttamisessa sekä ryhmäviestintää, jonka kautta myös ryhmän sosiaalinen rakenne muodostuu. Olennainen osa tutkimusta on musiikillisen vuorovaikutuksen luonteen selvittäminen. Teoriaosuuden lopuksi tarkastelen vuorovaikutusta koulussa. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena pohjoispohjanmaalaisessa yläkoulussa 8. luokan musiikin valinnaisryhmässä, joka koostui kahdeksasta tyttöoppilaasta. Aineisto kerättiin havainnoimalla luokkatilanteessa videointia apuna käyttäen sekä sosiometrisellä kyselyllä. Videoitu aineisto oli monipuolinen ja siihen kuului yhteensä yhdeksän sisällöltään erilaista tehtävää. Analyysimenetelminä olivat sosiometriset menetelmät sekä Robert F. Balesin 1950-luvulla kehittelemä Interaction Process Analysis, vuorovaikutuksen prosessianalyysi. Tulokset osoittivat ryhmän vuorovaikutuksen musiikintunnilla olevan monipuolista ja runsasta keskittyen positiiviselle tunnealueelle ja vastaavalle tehtäväalueelle Balesin luokittelussa. Vuorovaikutuksen määrä ja laatu vaihteli kuitenkin suuresti eri tehtävien välillä, mikä kertonee opettajan vaikutusvallasta työtapojen valitsijana. Ryhmän vuorovaikutusprosessi kolmen soitonopetustehtävän aikana noudatti Balesin (1953) ja Pääkkösen (2013) malleja: tehtävän alkaessa vuorovaikutus keskittyy tehtäväalueelle, jota tehtävästä suoriutumisen jälkeen tasapainotetaan tunnealueen vuorovaikutuksella. Ryhmän sosiaalisen rakenteen selvittäminen oli hankalaa ryhmässä, jossa vuorovaikutusaktiivisuus on jakautunut melko tasaisesti. Tällaisessa ryhmässä selkeää johtajaa ei ollut, vaan tehtävä oli jaettu useamman ryhmän jäsenen kesken. Ilmi kävi myös se, että ryhmässä oli kaksi sisäistä kuppikuntaa, joista toinen koostui lähes pelkästään johtajahahmoista. Ryhmässä oli lisäksi kolme syrjäänvetäytyjää, joista yksi vaikutti olevan toisen kuppikunnan torjuma, toinen vetäytyi syrjään omasta aloitteestaan ja kolmas fyysisen terveydentilansa tähden. IPA-analyysi sekä sosiometriset menetelmät olivat tutkimuksessa toimiva yhdistelmä, jonka avulla oli mahdollista saada monipuolista tietoa oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta. Musiikillisen vuorovaikutuksen mittaaminen ja siten myös sen vertaaminen sanalliseen ja sanattomaan viestintään osoittautui kuitenkin hankalaksi. Jatkossa olisikin hyödyllistä kehittää IPA-analyysin kaltainen mittari myös musiikilliseen vuorovaikutukseen. Musiikinopettajan tulisi työssään kiinnittää edelleen erityistä huomiota oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen, tukea ja ohjata sitä hyväksi katsomaansa suuntaan. Eri työtavat vaikuttivat tämän tutkimuksen perusteella muodostavan erilaisia vuorovaikutusympäristöjä, joissa eri oppilaat toimivat eri tavoin. Jatkossa voisikin selvittää, voisiko musiikin työtapojen integroinnilla muihin oppiaineisiin rikastuttaa vuorovaikutusta ja siten mahdollisesti parantaa myös oppimisprosessia.