JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielmassani pohdin herkkyyden ominaisuutta pedagogiikassa ja etsin tapoja kehittää herkkyyttä opettajan ammatillisena voimavarana. Tutkimuksen lähtökohdat ovat omassa opettajuudessani ja pedagogisen herkkyyden käsitteenmäärittelyn tarpeessa. Kuvaamalla käsityksiä nostan esiin teoreettisia näkemyksiä, ymmärrystä ja sanoja, joilla herkkää kasvatusta voidaan perustella. Kasvatustieteissä tutkimus on ajankohtainen Virtasen (2013), Huhtinen-Hildénin (2012) ja Louhelan (2012) nostettua opettajan herkkyyden tuoreissa väitöksissään pedagogisen sensitiivisyyden, tunneälytaitojen ja oppilaan kuulemisen teemojen rinnalla opettajan ammatillisen kehityksen keskiöön. Käsityksiä pedagogisesta herkkyydestä ei kuitenkaan ole ainakaan Suomessa aiemmin tutkittu. Olen käyttänyt ihmisten käsityksiä painottavaa fenomenografista lähestymistapaa laajassa mielessä tutkimuskysymysten muotoilusta aineiston analyysiin. Pyrin paljastamaan filosofisen ja kasvatustieteellisen kirjallisuuden, sekä opettajien käsityksiä herkkyydestä mahdollisimman monipuolisesti. Opettajien käsityksistä sain aineistoa avoimella teemahaastattelulla ja kirjoituskutsulla. Analysoin aineistoa luokittelemalla käsityksiä teemoihin ja horisontaaliseen kuvauskategoriasysteemiin. Aineiston analyysissä on pyritty säilyttämään tutkittavien näkemys. Empiirisestä aineistosta johtopäätöksiä tehdessä tulkinnan apuna on käytetty myös kirjallisuuden käsityksiä ja tutkijan ymmärrystä aiheesta. Tutkimuksessa runsaat aineistoviitteet ja haastateltavien sitaatit auttavat lukijaa osallistumaan rinnakkaiskoodaajana tutkimuksen arviointiin. Tutkimukseni on laadullista ja fenomenografista ja pyrin yleistettävyyden sijaan käsitysten aitouteen ja rikkauteen. Tutkimuksen tulokset puhuvat herkän, kiireettömän ja laadukkaan kohtaamisen puolesta hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksinä. Nimenomaan pedagogisesti herkän vuorovaikutuksen käsitetään parantavan luokan ilmapiiriä. Tällöin oppilaat kokevat myös tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi. Pedagogisen herkkyyden tutkimus on tärkeää, sillä kohtaamiset ja oppilaan tarpeet huomioiva opetus puolestaan synnyttävät merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Tutkimukseni tuloksina näen pedagogisen herkkyyden dynaamisena ominaisuutena, jota empaattinen ja läsnäoleva opettaja voi kehittää läpi elämän luovalla toiminnalla, tunteiden tunnistamisella, itsereflektiolla ja inhimillisillä kohtaamisilla. Tutkimuksen johtopäätöksinä esitän myös ympäristölle haastatteluista nousseita herkkyyden edellytyksiä, kuten kiireettömyyttä ja joustavaa politiikkaa. Opettajilla tulisi olla mahdollisuus käyttää pedagogista herkkyyttään lasten parhaaksi.