University of Oulu

Maisemarakenteen vaikutus maakotkan poikastuottoon Suomessa

Saved in:
Author: Jäntti, Ville1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Science, Department of Geography, Geography
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 2.2 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201406061687
Language: Finnish
Published: Oulu : V. Jäntti, 2014
Publish Date: 2014-06-09
Physical Description: 81 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Hjort, Jan
Ollila, Tuomo
Reviewer: Varanka, Sanna
Alahuhta, Janne
Description:
Maisemaekologia tutkii maisemarakenteen ja ekologisten prosessien vuorovaikutuksia, joiden ymmärtäminen vaatii maisematason mittakaavan tarkastelun. Lajien ja ympäristömuuttujien välisiä suhteita voidaan tutkia tilastollisilla analyysi-, GIS- ja kaukokartoitusmenetelmillä. Maankäytön suunnittelulla pyritään poistamaan maisemarakenteen muutosten negatiiviset vaikutukset eliöihin. Tässä tutkielmassa selvitetään onko maisemarakenteella vaikutusta maakotkan poikastuottoon Suomessa. Menetelminä käytetään yleistettyjä additiivisia malleja (generalized additive models, GAM) ja hierarkkista ositusta. GAM-mallinnuksessa vastemuuttuja on binaarisena tietona (”hyvä reviiri = 1” ja ”huono reviiri = 0”), joka on luokiteltu maakotkareviirien (n = 469) poikastuoton perusteella käyttäen raja-arvoa 0,5. Vastemuuttujia on yhteensä 469 reviiriä, joita selittävät maanpeitettä, ihmistoimintaa ja topografiaa kuvaavat ympäristömuuttujat. GAM:lla laaditaan malleja kolmella eri etäisyysvyöhykkeellä (200, 2500 ja 6000 metriä). Laadittuja malleja arvioidaan tilastollisilla testeillä. Hierarkkisella osituksella selvitetään ympäristömuuttujien suhteelliset selitysvoimat. GAM-mallinnuksessa maakotkan poikastuottoa selittivät 6000 metrin vyöhykkeellä havumetsät, avoimet alueet ja keskikorkeus (selitysaste 2,99 %). Hierarkkisessa osituksessa keskikorkeus oli selvästi tärkein muuttuja ja avoimet alueet toiseksi tärkein. 2500 metrin vyöhykkeen GAM-mallin hyvien ja huonojen reviireiden vaihtelua selitti keskikorkeus (selitysaste 0,41 %). Myös hierarkkisessa osituksessa keskikorkeuden suhteellinen selitysvoima oli selvästi suurin. 200 metrin vyöhykkeen GAM-mallissa poikastuottoa selittivät lehtimetsät, havumetsät ja avosuot (selitysaste 3,34 %). Hierarkkisessa osituksessa selvästi suurimmat suhteelliset selitysvoimat olivat avoimilla alueilla ja keskikorkeudella. Tämän tutkielman tulosten perusteella maisemarakenteella ei näytä olevan vaikutusta maakotkan poikastuottoon Suomessa, koska (1) ympäristömuuttujien erot hyvin ja huonosti tuottavien reviireiden välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, (2) GAM-mallien selitysasteet olivat alhaiset ja (3) jokaisen vyöhykkeen GAM-mallilla oli huono kyky erotella reviirit poikastuoton perusteella toisistaan.
see all

Subjects:
Copyright information: © Ville Jäntti, 2014. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.