JultikaUniversity of Oulu repository

Maisemaekologia tutkii maisemarakenteen ja ekologisten prosessien vuorovaikutuksia, joiden ymmärtäminen vaatii maisematason mittakaavan tarkastelun. Lajien ja ympäristömuuttujien välisiä suhteita voidaan tutkia tilastollisilla analyysi-, GIS- ja kaukokartoitusmenetelmillä. Maankäytön suunnittelulla pyritään poistamaan maisemarakenteen muutosten negatiiviset vaikutukset eliöihin. Tässä tutkielmassa selvitetään onko maisemarakenteella vaikutusta maakotkan poikastuottoon Suomessa. Menetelminä käytetään yleistettyjä additiivisia malleja (generalized additive models, GAM) ja hierarkkista ositusta. GAM-mallinnuksessa vastemuuttuja on binaarisena tietona (”hyvä reviiri = 1” ja ”huono reviiri = 0”), joka on luokiteltu maakotkareviirien (n = 469) poikastuoton perusteella käyttäen raja-arvoa 0,5. Vastemuuttujia on yhteensä 469 reviiriä, joita selittävät maanpeitettä, ihmistoimintaa ja topografiaa kuvaavat ympäristömuuttujat. GAM:lla laaditaan malleja kolmella eri etäisyysvyöhykkeellä (200, 2500 ja 6000 metriä). Laadittuja malleja arvioidaan tilastollisilla testeillä. Hierarkkisella osituksella selvitetään ympäristömuuttujien suhteelliset selitysvoimat. GAM-mallinnuksessa maakotkan poikastuottoa selittivät 6000 metrin vyöhykkeellä havumetsät, avoimet alueet ja keskikorkeus (selitysaste 2,99 %). Hierarkkisessa osituksessa keskikorkeus oli selvästi tärkein muuttuja ja avoimet alueet toiseksi tärkein. 2500 metrin vyöhykkeen GAM-mallin hyvien ja huonojen reviireiden vaihtelua selitti keskikorkeus (selitysaste 0,41 %). Myös hierarkkisessa osituksessa keskikorkeuden suhteellinen selitysvoima oli selvästi suurin. 200 metrin vyöhykkeen GAM-mallissa poikastuottoa selittivät lehtimetsät, havumetsät ja avosuot (selitysaste 3,34 %). Hierarkkisessa osituksessa selvästi suurimmat suhteelliset selitysvoimat olivat avoimilla alueilla ja keskikorkeudella. Tämän tutkielman tulosten perusteella maisemarakenteella ei näytä olevan vaikutusta maakotkan poikastuottoon Suomessa, koska (1) ympäristömuuttujien erot hyvin ja huonosti tuottavien reviireiden välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, (2) GAM-mallien selitysasteet olivat alhaiset ja (3) jokaisen vyöhykkeen GAM-mallilla oli huono kyky erotella reviirit poikastuoton perusteella toisistaan.