JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielmani aiheeni on Suomen ensimmäisen lapsilisälain synty poliittisena kysymyksenä vuosina 1947–1948. Olen tutkinut perusteellisesti, millaisen poliittisen prosessin tuloksena lapsilisälaki syntyi vuonna 1948. Aluksi olen tutkinut, miksi lapsilisän edeltäjään perhepalkkaan siirryttiin ja kuinka se johdatti yleiseen lapsilisälakiin. Eduskuntaryhmien kannanmuodostus ja mielipiteet ovat keskeinen osa tutkimustani. Päälähteenäni ovat olleet valtiopäiväasiakirjat: täysistuntojen pöytäkirjat ja valiokuntien mietinnöt. Eduskunnan kolme suurinta puoluetta olivat SKDL, SDP ja Maalaisliitto, ja ne toimivat hallituksessa. Olen tutkinut kolmikon eduskuntaryhmien pöytäkirjat. Valtioneuvoston pöytäkirjat ja puolueiden eri toimielinten asiakirjat ovat olleet myös lähteinäni. Olen hyödyntänyt myös sanomalehti Maaseudun Tulevaisuuden kirjoittelua. Lehti toimi MTK:n pää-äänenkannattajana edustaen lapsilisäasiassa maatalousväestöä, joka jäi perhepalkan ulkopuolelle. Opposition näkökulmaa olen saanut tutkimalla kokoomuksen pää-äänenkannattajaa Uusi Suomi -lehteä. Tutkimusmetodini on ollut historiallis-kvalitatiivista päättelyä. Läpi työn olen tehnyt vertailevaa tutkimusta. Olen vertaillut eri eduskuntaryhmien kantoja ja toimia keskenään. Tämän lisäksi olen vertaillut kunkin eduskuntaryhmän omia kantoja ja niiden muuttumista tutkimusaikanani. Suuret ikäluokat syntyivät niukkoihin oloihin. Työmarkkinoilla oli alituista palkankorotuspainetta, joten hallitus pakotti työnantajat maksamaan perhepalkkaa perheellisille työntekijöille. Päätös tehtiin vasemmiston voimin palkansaajajärjestö SAK:n painostamana. Perhepalkka kohteli epäoikeudenmukaisesti työnantajia ja työntekijöitä, eikä se ulottunut Maalaisliiton kannattajiin, maaseutuväestöön. Kukaan ei ollut järjestelmään tyytyväinen. Ratkaisuna vaikeaan tilanteeseen Suomi päätti ottaa esimerkkiä Ruotsin lapsilisäjärjestelmästä. Keskeinen tutkimustulokseni on, että yleinen lapsilisä on hallituksen hätiköidyn perhepalkkapäätöksen seurausta. Lapsilisän suurimmat kiistat olivat järjestelmän rahoittaja ja se, tarvitsiko esikoiden etuuden. Maalaisliitto toimi käytännössä hallituksen oppositiona tehden yhteistyötä oppositiossa olleen oikeistopuolueiden kanssa. Sen sijaan SKDL:llä ja SDP:llä oli usein samat tavoitteet. Lopulta saatiin kaikkia jokseenkin miellyttävä ratkaisu. Lapsilisää päätettiin maksaa jokaisesta lapsesta suurimpana rahoittajana työnantajat. Lakia vauhdittivat lähestyvät eduskuntavaalit, riittävä poliittinen kannatus ja kaikkien halu edistää lapsien hyvinvointia. Tutkimukseni valottaa, kuinka suuri merkitys etujärjestöpolitiikalla voi olla eduskunnan päätöksenteossa. Tutkimukseni osoittaa, että eduskuntaryhmät pystyvät tekemään kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Omista periaatteista voidaan tinkiä yhteisen edun edessä.