JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista koulutuksen järjestäjän ja tutkinnon suorittajan näkökulmista Oulun seudun ammattiopistossa. Henkilökohtaistaminen on 3-vaiheinen prosessi, joka pitää sisällään hakeutumisvaiheen, tutkinnon suorittamisen ja tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisen. Tämä tutkimus on rajattu tutkimaan vain hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista. Henkilökohtaistaminen tarkoittaa tukea, neuvontaa ja ohjausta ja siinä huomioidaan tutkinnon suorittajan kokonaisvaltainen elämäntilanne koko tutkinnon suorittamisen ajan. Tiedot henkilökohtaistamisesta kirjataan henkilökohtaistamissuunnitelmaan, jota täydennetään opintojen kuluessa. Lisäksi tutkittiin millaisia käytännön toimenpiteitä henkilökohtaistaminen sisältää ja miten henkilökohtaistaminen on edistänyt tai haitannut tutkinnon suorittamista. Lähtökohtana tässä työssä on henkilökohtaistamismääräys. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin sähköisenä kyselynä Webropol-alustalla, Survey-kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Kvantitatiivinen eli määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisella frekvenssianalyysillä ja kvalitatiivisen eli laadullisen aineiston analysoinnissa käytettiin apuna sisällönanalyysiä. Kyselyyn vastasi 45,6 %:a 125:stä tutkinnon suorittajasta. Tutkimustulosten mukaan henkilökohtaistaminen on tarpeellinen käytäntö. Se nopeuttaa valmistumista sellaisilla tutkinnon suorittajilla, joiden aikaisempi osaaminen ja työkokemus on tunnistettu. Aikaisemman osaamisen ja työkokemuksen huomioiminen koettiin opintoja edistäväksi asiaksi. 23,2 %:a vastanneista oli osittain tyytyväisiä OSAO:n järjestämään henkilökohtaistamiseen. Henkilökohtaistamiseen kaivattiin yhtenäisiä käytänteitä tutorin ja oppiaineen opettajan välille. Tällä hetkellä henkilökohtaistamiskäytännöt olivat varsin kirjavia, jollekin myönnettiin tutkinnon tai sen osan tunnistamisia ja toiselle ei. Tutkintotilaisuuteen toivottiin yhtenäistä linjaa arvioinnin osalta. 68,4 %:a vastanneista oli selviytynyt aiemmista opinnoista ilman suurempia oppimisvaikeuksia. Kyselyyn vastanneista 80,36 %:lla ei ollut erityisen tuen tarvetta. Lukemisessa ja kirjoittamisessa oli erityisen tuen tarvetta 14,3 %:lla vastanneista. Tutkimuksen luotettavuus kärsi jonkin verran pienestä vastausprosentista ja yksittäisten henkilöiden kokemuksia ja mielipiteitä on hankala yleistää. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista perehtyä myös muihin henkilökohtaistamisen vaiheisiin ja saada lisätietoa, miten opettajat ja muu henkilökunta kokevat henkilökohtaistamisen. Tämän tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään jatkossa Oulun seudun ammattiopistossa kehitettäessä aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamista.