University of Oulu

"Well, they're not people at all." : representations of dehumanization in John Boyne's novel The boy in the striped pyjamas

Saved in:
Author: Mattila, Iina1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Education, Department of Educational Sciences and Teacher Education, Educational Sciences
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 2.1 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201408081787
Language: English
Published: Oulu : I. Mattila, 2014
Publish Date: 2014-08-11
Physical Description: 127 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Räsänen, Rauni
Reviewer: Pesonen, Jaana
Estola, Eila
Räsänen, Rauni
Description:
This is a narrative study on representations of dehumanization in John Boyne’s novel The Boy in the Striped Pyjamas. The book is a fictional story situated in Auschwitz concentration camp. Bruno, the main character of the book, is an eight-year old boy, a son of the camp commandant. He befriends Shmuel, a Jewish boy living in the concentration camp on the other side of the fence. The theoretical framework for the study is dehumanization. Dehumanization is defined as perceiving someone as less than a human being. The phenomenon is studied both as a psychological process and as a necessary step in the process of genocide. Two research questions are investigated. Firstly, the study looks for answers to what kind of representations of dehumanization there are in the novel in general. Secondly, Bruno’s narrative in respect to dehumanization is studied by asking what factors there are to explain why Bruno does not dehumanize Shmuel. The study is carried out within the framework of narrative research. The analysis consists of two parts, the first one being based on the theory of dehumanization and aiming at finding the representations of the phenomenon in the story. The second part of the analysis is inductive, and it aims at deconstructing Bruno’s process of granting humanness to Shmuel. The findings of the study show that dehumanization is present in the novel both in severe and subtle forms, and there are characteristics of both animalistic and mechanistic dehumanization. Subtle forms of dehumanization usually represent mechanistic dehumanization, whereas severe forms more often link with animalistic dehumanization. The elements of genocidal dehumanization are strongly present. A few references to utilizing dehumanization for legitimizing and motivating genocide are found. The factors explaining Bruno’s way of relating to Shmuel are various. First of all, friendship is the priority for Bruno, it is more important than the ideology surrounding him. Furthermore, Bruno’s interpretations of his surroundings are tied to his own limited experience of life and lack of information, and he does not understand what is taking place in Auschwitz. This is supported by the culture of silence among the adults in the story; when Bruno asks about things, he is either told to keep silent or given insufficient answers. Shmuel also decides to keep silent about some things in the camp. Meanwhile, Bruno trusts his father as his authority, which keeps him from questioning the rightfulness of things happening in Auschwitz. Finally, Bruno finds many similarities with Shmuel, which support the idea of shared humanness. In addition to presenting the results of the study in written form, two songs have been created on the basis of the findings. The songs are reconstructions of the narratives of Shmuel and Bruno; Shmuel’s song summarizes the representations of dehumanization in the novel from a perspective of a victim, whereas Bruno’s song compiles the findings of the second research question emphasizing the role of friendship.
see all

Tutkielma on narratiivinen tutkimus dehumanisaation representaatioista John Boynen kirjassa The Boy in the Striped Pyjamas (suom. Poika raidallisessa pyjamassa). Kirjan tapahtumat sijoittuvat Auschwitzin keskitysleirille. Tarina itsessään on fiktiivinen. Bruno, kirjan päähenkilö, on keskitysleirin komentajan 8-vuotias poika. Hän ystävystyy Shmuelin, juutalaisen pojan kanssa, joka asuu aidan toisella puolella keskitysleirissä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa dehumanisaatio. Dehumanisaatiolla tarkoitetaan epäinhimillistämistä, toisen ihmisen pitämistä vähempänä kuin ihminen. Ilmiötä tarkastellaan sekä psykologisena prosessina että välttämättömänä osana kansanmurhan toteuttamisen prosessia. Tutkimus sisältää kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen liittyy dehumanisaation kuvaamiseen kirjassa. Sen avulla selvitetään, millaisia dehumanisaation representaatioita kirjasta löytyy. Toinen tutkimuskysymys keskittyy Brunon tarinaan suhteessa dehumanisaatioon. Vastauksia etsitään siihen, miksi Bruno ei epäinhimillistä Shmuelia, ja mitä selittäviä tekijöitä tämän taustalta löytyy. Tutkimus on toteutettu narratiivisena tutkimuksena. Analyysi koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen perustuu teoriaan, ja toinen on aineistolähtöinen. Teoriapohjaisen analyysin avulla etsitään vastauksia ensimmäiseen tutkimuskysymykseen dehumanisaation representaatioista yleensä. Aineistopohjaisen analyysin tarkoitus puolestaan on purkaa auki Brunon prosessi suhteessa dehumanisaatioon ja Shmueliin. Tutkimustulosten mukaan dehumanisaatio esiintyy kirjassa eriasteisina ilmiöinä lievästä vakavaan. Dehumanisaation eri muodot, eläimellistäminen (animalistic dehumanization) ja mekanistinen dehumanisaatio (mechanistic dehumanization) ovat molemmat läsnä teoksessa. Useimmiten dehumanisaation lievissä ilmentymissä on kyse mekanistisesta dehumanisaatiosta, kun taas vakavammat ilmentymät sisältävät viitteitä eläimellistämisestä. Kansanmurhaan liittyvän dehumanisaation elementit ovat kirjassa vahvoja. Viitteitä dehumanisaation hyödyntämisestä kansanmurhan oikeuttamiseen ja kansanmurhan toteuttamisen motivointiin löytyy muutamia. Brunon tapaa suhtautua Shmueliin selittävät useat seikat. Ystävyys on Brunolle ensisijainen asia, tärkeämpi kuin ympäristössä vallitseva ideologia, jota hän itse ei ole täysin sisäistänyt. Brunon tulkinnat ympäristöstä perustuvat hänen omaan rajalliseen elämänkokemukseensa ja puutteellisiin tietoihin, eikä hän täysin ymmärrä, mitä Auschwitzissa on meneillään. Ymmärtämättömyyttä tukee aikuisten vaikenemisen kulttuuri. Brunon esittäessä kysymyksiä hänet joko hiljennetään tai hänelle annetaan puutteellisia, epämääräisiä vastauksia. Myös Shmuel päättää olla puhumatta joistakin leirillä tapahtuvista asioista Brunolle. Samalla isän vahva auktoriteettiasema Brunon elämässä estää häntä kyseenalaistamasta Auschwitzin tapahtumien oikeellisuutta. Samankaltaisuudet, joita Bruno löytää Shmuelin kanssa, vahvistavat käsitystä yhteisestä ihmisyydestä. Tutkimustulokset esitetään tekstin lisäksi tulosten perusteella tehtyinä lauluina. Laulut ovat rekonstruktioita Shmuelin ja Brunon narratiiveista. Shmuelin laulu tiivistää kirjassa esiintyvän dehumanisaation uhrin kokemuksen kautta. Brunon laulu puolestaan yhdistää toisen tutkimuskysymyksen vastaukset korostaen ystävyyden merkitystä.
see all

Subjects:
Copyright information: © Iina Mattila, 2014. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.