Näkymiä lapsen luontosuhteeseen ja luonnon hyvinvointivaikutuksiin
Paukkeri, Katja (2014-08-14)
Paukkeri, Katja
K. Paukkeri
14.08.2014
© 2014 Katja Paukkeri. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201409051836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201409051836
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli saada tietoa lapsen luontosuhteesta ja luonnon hyvinvointivaikutuksista lapselle. Tutkimus on laadullinen ja se noudattaa aristoteelista ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä. Keskeinen tehtävä tässä fenomenologisessa kokemuksen tutkimuksessa on tulkinnalla ja ymmärtämisellä. Tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä tarkasteltiin tutkimalla lasten luontokokemuksia.
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisina lapsen luontosuhde ja luonnon hyvinvointivaikutukset ilmenevät kuudesluokkalaisten luontokokemuksissa. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä toimivat kirjoitelmat. Tutkimukseen osallistui kolmekymmentäkaksi alakoulun kuudesluokkalaista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jossa toteutuivat osaltaan teoriaohjaavuus ja osaltaan aineistolähtöisyys. Tulkitsemalla lasten kokemuksia ja niihin liittyviä merkityksiä pyrittiin ymmärtämään, millainen lasten luontosuhde on, ja millaisia hyvinvointivaikutuksia luonnolla on lapsille.
Tässä tutkimuksessa lapsen luontosuhde osoittautui luontoa arvostavaksi. Luontoon suhtauduttiin mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Lapset nauttivat luonnossa kokemistaan esteettisistä ja emotionaalisista elämyksistä. Luontoa osattiin myös hyödyntää ja luonnon hyvinvointia tukeva vaikutus ymmärrettiin. Lapset näkivät luonnon myös haastavana ympäristönä ihmiselle ja samalla arvostivat luontoympäristön tarjoamia mahdollisuuksia seikkailuun ja jännitykseen. Lapset kokivat luonnon myös tiedollisesti ja tieteellisesti mielenkiintoisena. He olivat kiinnostuneita havainnoimaan ja tutkimaan luontoa. Aineistossa oli havaittavissa myös lapsen kokema yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa. Lapsen luontosuhteessa sekoittuivatkin esteettis-romanttisen, hyödyntävän, naturalistisen, tiedollisen/tieteellisen sekä arkaaisen luontosuhteen piirteet. Aineistossa korostui esteettis-romanttinen luontosuhde, mutta esille tuli selkeästi myös hyödyntävän, naturalistisen sekä tiedollisen/tieteellisen luontosuhteen piirteitä.
Luonnon hyvinvointivaikutukset ilmenivät aineistossa erityisesti psyykkisinä ja sosiaalisina hyvinvointivaikutuksina. Psyykkiset hyvinvointivaikutukset ilmenivät erilaisina hyvän olon tuntemuksina ja minän vahvistumisena. Luontoympäristössä oli koettu rentoutunutta, huoletonta ja virkeää oloa sekä vapauden tunnetta. Haasteelliseen toimintaan liittyvät onnistumisen kokemukset luonnonympäristössä olivat vahvistaneet itseluottamusta. Sosiaaliset hyvinvointivaikutukset ilmenivät ilona yhdessä toisten kanssa vietetystä ajasta luontoympäristössä sekä muiden läsnäolon ja tuen tuomana turvallisuuden tunteena. Aineistossa oli havaittavissa myös sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumista.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada laadullista tietoa tutkittavista ilmiöistä. Aineistonkeruumenetelmänä kirjoitelmat tekivät mahdolliseksi sen, että lapset saattoivat kertoa kokemuksistaan intuitiivisesti. Aineiston analyysissä pyrittiin siihen, että tutkijan omat kokemukset ja oma ymmärrys eivät vaikuttaisi liikaa tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa pyrittiin tekemään eettisesti kestäviä ratkaisuja kunnioittamalla muun muassa tutkittavien suojaa.
Luonnolla ja hyvällä luontosuhteella on runsaasti terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ja ylläpitäviä vaikutuksia. Tämä kertoo tutkimuksen aiheen tärkeydestä. Hyvän luontosuhteen kehittymistä tulee tukea jo varhain. Näin voidaan edistää myös lapsen hyvinvointia.
Tutkimuksen tulokset antoivat osaltaan kuvaa lapsen luontosuhteen tilasta nykypäivänä sekä tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista lapselle. Tutkimuksen tuomaa tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi alakouluissa suunniteltaessa ja toteutettaessa luontokasvatusta sekä terveyskasvatusta ja yleensäkin pyrittäessä edistämään lapsen hyvää luontosuhdetta sekä lapsen terveyttä ja hyvinvointia.
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisina lapsen luontosuhde ja luonnon hyvinvointivaikutukset ilmenevät kuudesluokkalaisten luontokokemuksissa. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä toimivat kirjoitelmat. Tutkimukseen osallistui kolmekymmentäkaksi alakoulun kuudesluokkalaista. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jossa toteutuivat osaltaan teoriaohjaavuus ja osaltaan aineistolähtöisyys. Tulkitsemalla lasten kokemuksia ja niihin liittyviä merkityksiä pyrittiin ymmärtämään, millainen lasten luontosuhde on, ja millaisia hyvinvointivaikutuksia luonnolla on lapsille.
Tässä tutkimuksessa lapsen luontosuhde osoittautui luontoa arvostavaksi. Luontoon suhtauduttiin mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Lapset nauttivat luonnossa kokemistaan esteettisistä ja emotionaalisista elämyksistä. Luontoa osattiin myös hyödyntää ja luonnon hyvinvointia tukeva vaikutus ymmärrettiin. Lapset näkivät luonnon myös haastavana ympäristönä ihmiselle ja samalla arvostivat luontoympäristön tarjoamia mahdollisuuksia seikkailuun ja jännitykseen. Lapset kokivat luonnon myös tiedollisesti ja tieteellisesti mielenkiintoisena. He olivat kiinnostuneita havainnoimaan ja tutkimaan luontoa. Aineistossa oli havaittavissa myös lapsen kokema yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa. Lapsen luontosuhteessa sekoittuivatkin esteettis-romanttisen, hyödyntävän, naturalistisen, tiedollisen/tieteellisen sekä arkaaisen luontosuhteen piirteet. Aineistossa korostui esteettis-romanttinen luontosuhde, mutta esille tuli selkeästi myös hyödyntävän, naturalistisen sekä tiedollisen/tieteellisen luontosuhteen piirteitä.
Luonnon hyvinvointivaikutukset ilmenivät aineistossa erityisesti psyykkisinä ja sosiaalisina hyvinvointivaikutuksina. Psyykkiset hyvinvointivaikutukset ilmenivät erilaisina hyvän olon tuntemuksina ja minän vahvistumisena. Luontoympäristössä oli koettu rentoutunutta, huoletonta ja virkeää oloa sekä vapauden tunnetta. Haasteelliseen toimintaan liittyvät onnistumisen kokemukset luonnonympäristössä olivat vahvistaneet itseluottamusta. Sosiaaliset hyvinvointivaikutukset ilmenivät ilona yhdessä toisten kanssa vietetystä ajasta luontoympäristössä sekä muiden läsnäolon ja tuen tuomana turvallisuuden tunteena. Aineistossa oli havaittavissa myös sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumista.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada laadullista tietoa tutkittavista ilmiöistä. Aineistonkeruumenetelmänä kirjoitelmat tekivät mahdolliseksi sen, että lapset saattoivat kertoa kokemuksistaan intuitiivisesti. Aineiston analyysissä pyrittiin siihen, että tutkijan omat kokemukset ja oma ymmärrys eivät vaikuttaisi liikaa tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa pyrittiin tekemään eettisesti kestäviä ratkaisuja kunnioittamalla muun muassa tutkittavien suojaa.
Luonnolla ja hyvällä luontosuhteella on runsaasti terveyttä ja hyvinvointia edistäviä ja ylläpitäviä vaikutuksia. Tämä kertoo tutkimuksen aiheen tärkeydestä. Hyvän luontosuhteen kehittymistä tulee tukea jo varhain. Näin voidaan edistää myös lapsen hyvinvointia.
Tutkimuksen tulokset antoivat osaltaan kuvaa lapsen luontosuhteen tilasta nykypäivänä sekä tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista lapselle. Tutkimuksen tuomaa tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi alakouluissa suunniteltaessa ja toteutettaessa luontokasvatusta sekä terveyskasvatusta ja yleensäkin pyrittäessä edistämään lapsen hyvää luontosuhdetta sekä lapsen terveyttä ja hyvinvointia.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]