JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkimukseni ”Kunnioittakaamme lasta”. Lastenkasvatus Kotiliesi-lehden valossa vuosina 1923–1963, tarkoituksena on ollut valottaa lasten kasvatukseen liittyviä teemoja yhden aikansa merkittävimmän naistenlehden näkökulmasta. Olen käyttänyt lähteenäni suomalaisen Kotiliesi-lehden vuosikertoja vuoden 1923 tammikuusta, vuoden 1963 kesäkuun loppuun. Aikarajaukseni perustana on Alli Wiherheimon neljäkymmentä vuotta kestänyt ura lehden päätoimittajana. Kotilieden tavoitteena oli tarjota neuvoja perheenäidin tehtäviin, kuten lastenkasvatukseen liittyen, ja kohottaa kodissa tehty työ arvoiselleen paikalle yhteiskunnassa. Olen käyttänyt tutkimuksessani kvalitatiivista metodia. Olen pyrkinyt ymmärtämään tutkimaani ilmiötä aineistolähtöisesti, eli niiden ajatusten kautta, joita Kotiliedessä kasvatuksesta esitettiin. Olen antanut tilaa myös Kotiliedessä kirjoittaneille, ja nostanut heidän ajatuksiin ja kokemuksiaan esille. Tärkein tutkimuskysymykseni on ollut se, miten käsitys lasten kasvattamisesta ja siinä käytetyistä keinoista on muuttunut. Olen tarkastellut sitä, millaisena persoonana lapsi nähtiin ja miten häneen suhtauduttiin, sekä miten lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen yritettiin kasvatuksella vaikuttaa. Olen myös verrannut Kotiliedessä esiintyneitä kasvatusihanteita yleiseen vallalla olleeseen kasvatusihanteeseen. Näitä kysymyksiä olen tarkastellut lapsen kolmen elinpiirin näkökulmasta, jotka ovat nousseet esiin Kotiliedessä. Tärkein lapsen elinympäristö oli koti, toinen koulu, joka edustaa tutkimuksessani myös yhteiskuntaa yleensä, ja kolmas lapsen vapaa-aika ja harrastukset. Tärkein uutuus tutkimuksessani on se, että olen sitonut lasten kasvattamisessa tapahtuneet muutokset historialliseen kontekstiinsa. Olen tuonut esille, että taloudellisilla, poliittisilla ja kulttuurisilla muutoksilla on ollut vaikutuksensa myös lasten elämään. Olen käsitellyt kokonaisvaltaisesti kaikkia lapsen elämän osa-alueita kasvatuksen näkökulmasta. Lehdestä saamani kasvatusta käsittelevän aineiston perusteella olen pystynyt hahmottamaan kolme toisistaan erottuvaa ajanjaksoa. Ensimmäinen näistä oli 1920- ja 1930-lukujen kehollisuutta ja etupäässä fyysisestä terveyttä ihannoiva ajanjakso. Ihannelapsi oli vanhempiaan kunnioittava, terve ja liikkuva lapsi. 1940-luvulla korostui työtä tekevän ihmisen ihanne. Vaikea ja köyhä aika vaati kodin töiden osaamista. Kasvatuksessa tuli keskittyä fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös lapsen henkisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sodan seurauksena avioerot ja naisten työssäkäynti lisääntyivät. Kotiliedessä korostettiin 1950-luvulta lähtien läheisten perhesuhteiden merkitystä. Perhekasvatusta tuli antaa sekä kotona että koulussa, jotta lapsista kasvaisi hyviä tulevaisuuden äitejä ja isiä. Psykologia tarjosi apukeinon lapsen sielunelämän ymmärtämiseen ja oikeaan kasvattamiseen. Iloinen ja onnellinen lapsi oli osoitus onnistuneesta kasvatustyöstä.