JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia suomalaisten 5-vuotiaiden kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden lasten epäsanantoistotaitoja. Epäsanantoistotesteillä voidaan mitata useita kognitiivisia taitoja esimerkiksi työmuistin kapasiteettia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuinka lapset suoriutuvat suomalaisesta ja monikielisestä epäsanantoistotestistä ja millaisia fonologisia prosesseja tutkittavien lasten epäsanantoistossa esiintyy. Lisäksi tutkittiin lasten epäsanantoistotaitojen ja ymmärtävän sanaston tason välistä yhteyttä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 23 kielellisesti tyypillisesti kehittynyttä 5-vuotiasta suomalaista lasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin suomalaista ja monikielistä epäsanantoistotestiä. Suomalaisen epäsanantoistotestin epäsanat oli muodostettu suomen kielen fonotaksin mukaisesti. Monikielinen epäsanantoistotesti koostui sekä suomen kielelle tyypillisesti painotetusta että tasaisella painotuksella tuotetuista testiversiosta. Epäsanantoistotestien lisäksi tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkittavien lasten ymmärtävän sanaston tason mittaamiseen reseptiivistä kuvasanavarastotestiä. Tulokset osoittivat, että tutkittavat suoriutuivat parhaiten suomalaisesta epäsanantoistotestistä. Suomalaisessa epäsanantoistotestissä lapset tekivät vähiten virheitä kaikilla pisteytyksen osa-alueilla. Sekä suomalaisessa että monikielisessä epäsanantoistotestissä tutkittavat suoriutuivat parhaiten konsonanttipisteytyksestä. Suomalaisessa ja monikielisessä epäsanantoistotestissä fonologisista prosesseista eniten esiintyi substituutiota. Testin epäsanoja toistettaessa fonologisista prosesseista esiintyi myös additiota, assimilaatiota, metateesia, omissiota ja yhdistelmäprosesseja. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suomalaisen epäsanantoistotestin kohdalla epäsanantoistolla ja ymmärtävän sanaston tasolla oli positiivinen, kohtalaisen voimakas tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Sen sijaan monikielisen epäsanantoistotestin ja ymmärtävän sanaston tason välillä vastaava yhteyttä ei löydetty. Kliinisen työn kannalta tämä tutkimus antaa tärkeää tietoa suomalaisten lasten epäsanantoistotaidoista. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta suuremmalla ja eri-ikäisistä tutkittavista koostuvalla tutkimusjoukolla. Lisäksi eri häiriöryhmiä tutkimalla voidaan tutkimuksista saatavaa tietoa hyödyntää sekä normaalisti kehittyvien lapsien seurantaan että erilaisten kielellisten vaikeuksien seulontaan ja diagnosointiin ja näin ollen epäsanantoistotestiä hyödyntämällä voidaan yhä paremmin puuttua lasten mahdollisiin kielellisiin vaikeuksiin ja niihin johtaviin tekijöihin.