JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia 4–6-vuotiaiden kuulokojetta käyttävien kuulovikaisten lasten kerrontataitoja sekä verrata näitä taitoja heidän normaalikuuloisten ikätoveriensa kerrontataitoihin niin tarinan luomisen kuin uudelleenkerronnan osalta. Kertomuksista arvioitiin niiden sisältöä sekä kielellistä rakennetta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 lasta, joiden ainoa kotikieli oli suomen kieli. Neljällä lapsella oli vähintään toispuolinen kuulovika, jota kuntoutettiin kuulokojeella/-kojeilla. Verrokit (n = 12) olivat iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettuja kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä lapsia. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta lapsilta arvioitiin heidän tuottavan sanavaraston taso, mikä oli kuulovikaisilla lapsilla hieman normaalikuuloisia lapsia heikompi. Kerrontataitoja arvioitiin MAIN: Multilingual Assessment Instrument for Narratives -menetelmän (Gagarina ym., 2012) suomenkielisellä versiolla (Kunnari & Välimaa, 2012). Kertomuksista analysoitiin sisällön tasolta niiden sisältöpistemääriä sekä ymmärtämistä mittaavien kysymysten pisteitä menetelmän ohjeiden mukaan. Kielellisestä rakenteesta analysoitiin eri sanojen määriä sekä syntaksin (lauserakenteiden) monimutkaisuutta. Tilastollisessa analysoinnissa käytettiin Mann-Whitney U -testiä. Kuulovikaiset lapset saivat tarinan luomisen tehtävästä hieman verrokkejaan heikommat sisältöpisteet. Uudelleenkerrontatehtävän sisällöstä sekä kummankin tehtävän ymmärtämistä mittaavista kysymyksistä kuulovikaiset lapset saivat hieman verrokkejaan paremmat pisteet. Kuulovikaisten lasten kertomuksissa oli jonkin verran vähemmän eri sanoja molemmissa tehtävissä kuin heidän normaalikuuloisilla verrokeillaan. Tarinan luomisen tehtävässä syntaksin monimutkaisuudessa ei juurikaan ollut eroa ryhmien välillä. Uudelleenkerrontatehtävässä kuulovikaiset lapset tuottivat kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi verrokkejaan yksinkertaisempia lauseita. Vaikka aineisto on pieni, tutkimuksen tulokset ovat suuntaa antavia. Tutkimuksen tulokset tukivat pääosin aiempien tutkimusten tuloksia, niin kertomusten sisällön kuin kielellisen rakenteen osalta. Arvioinnissa ja kuntoutuksessa on syytä kiinnittää huomiota kuulovikaisten lasten kerrontataitoihin, sillä kerrontataidot antavat usein monipuolisemman kuvan kielenkäyttötaidoista kuin yksittäiset testit.