Päiväkotikiusaaminen : lastentarhanopettajien, lastenhoitajien ja vanhempien näkökulmasta
Sassi, Satu (2014-09-11)
Sassi, Satu
S. Sassi
11.09.2014
© 2014 Satu Sassi. Tämä Kohde on tekijänoikeuden ja/tai lähioikeuksien suojaama. Voit käyttää Kohdetta käyttöösi sovellettavan tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan lainsäädännön sallimilla tavoilla. Muunlaista käyttöä varten tarvitset oikeudenhaltijoiden luvan.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201409121862
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201409121862
Tiivistelmä
Tutkimusten mukaan (Repo, 2013) kiusaamista esiintyy päiväkodissa jo pientenkin lasten keskuudessa. Tyypillisesti kiusaaminen tapahtuu pysyvässä sosiaalisessa ryhmässä. Yleisin kiusaamisen muoto päiväkodissa on leikkien ulkopuolelle jättäminen mutta kiristämistä ja lyömistäkin esiintyy. Parasta kiusaamisen torjuntaan ja ehkäisemiseen on laadukas varhaiskasvatuspedagogiikka ja aikuisten sensitiivinen läsnäolo ryhmissä. (Kirves & Sajaniemi, 2012.)
Tämän kasvatustieteen pro-gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla, lastenhoitajilla ja vanhemmilla on kiusaamisesta, siihen puuttumisesta sekä sen ehkäisemisestä. Tutkimuksessa selvitetään mitä kiusaaminen on lastentarhaopettajien, lastenhoitajien ja vanhempien mielestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kiusaamisen määritelmistä, muodoista, rooleista, kiusaamiseen puuttumisen menetelmistä ja kiusaamisen ehkäisemisen teoriasta.
Tutkimus on fenomenografinen tapaustutkimus. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä kiusaamiseen liittyvistä aiheista. Päiväkotien (5) kautta välitin kyselylomakkeet vanhemmille (90) lastentarhanopettajille (12) ja lastenhoitajille (19). Tutkimukseen osallistui lopulta Pohjois-Pohjanmaalta viiden päiväkodin lastentarhanopettajat (7), lastenhoitajat (11) ja lasten vanhemmat (24).
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja lasten vanhemmat ovat hyvin tietoisia kiusaamisen eri muodoista. Kiusaamisen muotoina esiintyi fyysistä, psyykkistä ja muuta kiusaamista. Lähes kaikki päiväkodin henkilöstöstä olivat huomanneet kiusaamista päiväkodissaan, myös lasten vanhemmat kertoivat, että heidän lapsiaan on kiusattu päiväkodissa. Kiusaamiseen puuttumisen keinot olivat moninaisia päiväkodeissa mm. juttelemalla lasten kanssa tapahtumista, jäähypenkillä, jakamalla leikkejä ennakkoon, puuttumalla tilanteisiin välittömästi, säännöillä ja kieltämällä. Yleisiä kiusaamisen ehkäisemisen keinoja olivat lasten kanssa erilaisuudesta puhuminen, hyvä kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa, yhteiset säännöt ja toimintatavat, sopupassin käyttö sekä lasten tekemisten valvonta ja seuraaminen. Osa vanhemmista koki lapsensa kiusaamiseen puuttumisen hankalana, koska he eivät itse ole paikalla kun kiusaamista tapahtuu. Päiväkodin ja kodin yhteistyötä kiusaamiseen puuttumisessa ja kiusaamisen ehkäisemisessä pidettiin tärkeänä.
Tutkimuksen luotettavuus perustuu tutkimustyön huolellisuuteen ja tarkkuuteen. Luotettavuutta lisää myös omien tutkimustulosteni yhteys aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja teoriatietoon.
Tutkimuksen antaman tiedon kautta tulee ilmi, että kiusaamiseen puuttuminen varhain on tärkeää. Se on kaikkien aikuisten asia ja jokaisen tulee suhtautua siihen vakavasti. Kiusaamisen ehkäisemiseen tulisi panostaa entistä enemmän.
Tämän kasvatustieteen pro-gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia käsityksiä lastentarhanopettajilla, lastenhoitajilla ja vanhemmilla on kiusaamisesta, siihen puuttumisesta sekä sen ehkäisemisestä. Tutkimuksessa selvitetään mitä kiusaaminen on lastentarhaopettajien, lastenhoitajien ja vanhempien mielestä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kiusaamisen määritelmistä, muodoista, rooleista, kiusaamiseen puuttumisen menetelmistä ja kiusaamisen ehkäisemisen teoriasta.
Tutkimus on fenomenografinen tapaustutkimus. Aineisto on kerätty kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä kiusaamiseen liittyvistä aiheista. Päiväkotien (5) kautta välitin kyselylomakkeet vanhemmille (90) lastentarhanopettajille (12) ja lastenhoitajille (19). Tutkimukseen osallistui lopulta Pohjois-Pohjanmaalta viiden päiväkodin lastentarhanopettajat (7), lastenhoitajat (11) ja lasten vanhemmat (24).
Tutkimuksessa kävi ilmi, että lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja lasten vanhemmat ovat hyvin tietoisia kiusaamisen eri muodoista. Kiusaamisen muotoina esiintyi fyysistä, psyykkistä ja muuta kiusaamista. Lähes kaikki päiväkodin henkilöstöstä olivat huomanneet kiusaamista päiväkodissaan, myös lasten vanhemmat kertoivat, että heidän lapsiaan on kiusattu päiväkodissa. Kiusaamiseen puuttumisen keinot olivat moninaisia päiväkodeissa mm. juttelemalla lasten kanssa tapahtumista, jäähypenkillä, jakamalla leikkejä ennakkoon, puuttumalla tilanteisiin välittömästi, säännöillä ja kieltämällä. Yleisiä kiusaamisen ehkäisemisen keinoja olivat lasten kanssa erilaisuudesta puhuminen, hyvä kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa, yhteiset säännöt ja toimintatavat, sopupassin käyttö sekä lasten tekemisten valvonta ja seuraaminen. Osa vanhemmista koki lapsensa kiusaamiseen puuttumisen hankalana, koska he eivät itse ole paikalla kun kiusaamista tapahtuu. Päiväkodin ja kodin yhteistyötä kiusaamiseen puuttumisessa ja kiusaamisen ehkäisemisessä pidettiin tärkeänä.
Tutkimuksen luotettavuus perustuu tutkimustyön huolellisuuteen ja tarkkuuteen. Luotettavuutta lisää myös omien tutkimustulosteni yhteys aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja teoriatietoon.
Tutkimuksen antaman tiedon kautta tulee ilmi, että kiusaamiseen puuttuminen varhain on tärkeää. Se on kaikkien aikuisten asia ja jokaisen tulee suhtautua siihen vakavasti. Kiusaamisen ehkäisemiseen tulisi panostaa entistä enemmän.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [31657]