JultikaUniversity of Oulu repository

Diplomityössäni tarkastelen Joensuun korttelin 41 kehittämistä osayleiskaavaa noudattaen. Samalla tutkin suunnitelman toteuttamismahdollisuutta myös hallinnollisesta näkökulmasta. Työ on osa KLIKK-hanketta, jossa tavoitteena on kehittää käyttäjälähtöinen teollinen, kokonaistaloudellinen sekä tehokas toimintamalli 1960-, 70- ja 80-lukujen lähiökerrostalojen korjaamiseen ja laajentamiseen. Tämän aikakauden rakennukset ovat tulossa elinikänsä päähän niin rakennusosiltaan kuin taloteknisiltä järjestelmiltäänkin. Samalla kaupunkien keskustoissa on pulaa asunnoista. Näin ollen kaupungistumisen myötä nopeasti rakennettujen asuinrakennusten ja -alueiden korjaus- ja kehittämistarve on suuri. Kohde on Joensuun kortteli 41, joka sijaitsee 4. kaupunginosassa. Korttelissa on tällä hetkellä viisi erillistä taloyhtiötä. Kuten koko Joensuun kaupungissa, myös tarkasteltavassa korttelissa 41 on ajan rakentamiselle tyypillistä tehottomuutta nykystandardeihin verrattuna, korttelitehokkuusluvun ollessa e=0,65. Joensuun uuden osayleiskaavan tarkoituksena on nostaa koko keskusta-alueen rakennuskantaa maltillisesti 1–2 kerroksen verran. Tällöin saadaan vastattua keskustan asuntokysyntään. Diplomityössäni tutkin täydennysrakentamisen keinoin niitä tapoja, joilla tehokkuutta saadaan nostettua niin, ettei asumisviihtyvyys kärsi. Mikä on urakoitsijoiden rooli, ja mitkä ovat lisärakentamisen taloudelliset hyödyt ja haitat? Entä mitä tehokkuuden nostaminen käytännössä vaatii? Tavoitteena on laatia tarpeeksi yleispätevä suunnitelma, jota voidaan hyödyntää kaikissa niissä lukuisissa, muutaman vuosikymmenen takaisissa suomalaisissa kerrostalokortteleissa. Joensuun kortteli 41 on hyvä esimerkkitapaus. Olen keskittynyt täydennysrakentamissuunnitelmaan korttelitasolla ja sivuan työssäni myös uutta lisärakentamisen tyylisuuntaa, tilaelementointia, joka on KLIKK-hankkeen yksi tarkastelualue.