JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 8-vuotiaiden lasten kerronnan ja luetun ymmärtämisen taitoja sekä tutkia, onko taitojen välillä yhteyttä. Mahdollisia yhteyksiä tarkasteltiin kerronnan mikro- eli kielellisen rakenteen sekä makro- eli sisällöllisen rakenteen tasolla. Tutkimuksen aineiston muodostaneet tutkimushenkilöt olivat osa puheterapeutti, tutkija Leena Mäkisen väitöstutkimuksen aikana keräämää aineistoa. Tästä aineistosta valittiin yhteensä 20 kielellisesti tyypillisesti kehittynyttä 8-vuotiasta peruskoulun 2.luokan oppilasta Oulun alakoulujen perusopetuksen ryhmistä. Kerronnan aineisto kerättiin The Bus Story -testin (Renfrew, 1997) avulla. Tarkasteltavina muuttujina olivat mikrorakenteen kertomuksen kokonaissanamäärä, ilmausten keskipituus (MLCU) sekä syntaksin monimutkaisuus (CI) ja makrorakenteen informaatiopisteet. Luetun ymmärtämisen aineisto kerättiin Ala-asteen Lukutestin (ALLU) (Lindeman, 2000) avulla ja tarkasteltiin saatujen raakapisteiden osalta. Aineiston tilastollisessa analyysissä taitoja tarkasteltiin sijainti- sekä hajontaluvuin ja taitojen välisten korrelaatioiden selvittämisessä hyödynnettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa. Tulosten perusteella lasten kerronnan mikro- sekä makrotasolla näyttäisi olevan yhteys luetun ymmärtämiseen. Etenkin kokonaissanamäärä sekä informaatiopisteet korreloivat kohtalaisesti luetun ymmärtämisen raakapisteiden kanssa, ja tulokset olivat tilastollisesti melkein merkitsevä sekä merkitsevä. Vastaavanlaista tutkimusta taitojen välisistä yhteyksistä ei ole Suomessa tehty aikaisemmin. Vaikka saatuihin tuloksiin tulee suhtautua varauksella pienen aineistokoon sekä luotettavan vertailupohjan puuttumisen vuoksi, voidaan tulosten pohjalta saada uutta ja tärkeää, vähintään suuntaa antavaa tietoa 8-vuotiaiden lasten kerronnan ja luetun ymmärtämisen taidoista sekä niiden yhteyksistä. Suomalaista aiheeseen liittyvää tutkimusta tarvitaan siis kipeästi lisää, jotta tutkimustietoa voidaan hyödyntää jatkossa esimerkiksi tehokkaan kuntoutuksen suunnittelussa.