JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää musiikinopettajien käsityksiä säveltämiskasvatuksesta koulumaailmassa. Lähtökohtana tutkimukselle on oppilaan aktiivinen rooli säveltäjänä, jolloin opetus nähdään oppilaskeskeisenä ja opettajan rooli toimintaa ohjaavana. Opettajan rooli vaihtelee säveltämisprosessin eri vaiheissa. Karjalainen-Väkevän ja Nikkanen (2013) nimeävät opettajalle viisi roolia: mahdollistaja, kannustaja, mallin antaja, taiteellinen tuottaja ja haastaja. Opettajan rooliin kuuluu myös oppilaan arviointi. Uudessa opetussuunnitelman perusteluonnoksessa (2014) säveltämisen merkitys korostuu säännöllisenä toimintana osana musiikkikasvatusta. Säveltämisen voi nähdä olevan koulutetuille säveltäjille varattua eksperttiyttä vaativaa toimintaa, tai se voi olla mitä tahansa luovaa musiikin tuottamista. Tällöin säveltäminen voi pitää sisällään myös muun muassa musiikillista keksintää, improvisaatiota, laulun tekemistä ja sovittamista. Säveltämiskasvatus osana koulujen musiikinopetusta voi antaa oppilaille välineitä itseilmaisuun ja valtauttaa heitä uudistamaan vallitsevaa musiikkikulttuuria osallistumalla sen tekemiseen itse. Säveltämisen kautta voidaan tutustua musiikillisiin käsitteisiin ja muotoihin, ja sitä kautta ymmärtää musiikkia syvemmin. Tutkimuskysymyksikseni muodostuivat tutustua säveltämiskasvatuksen kenttään, perehtyä opettajan rooliin tai rooleihin säveltämisen ohjaajana, sekä selvittää musiikinopettajien käsityksiä säveltämiskasvatuksesta ja sen merkityksestä osana koulun musiikinopetusta. Tutkimuskohteena ovat musiikinopettajien käsitykset säveltämiskasvatuksesta. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui koulumaailman tutkimuksesta syntynyt fenomenografia. Fenomenografiassa ollaan kiinnostuneita ihmisten erilaisista käsityksistä samasta ilmiöstä. Aineistonkeruu tapahtui haastattelemalla seitsemää musiikinopettajaa keväällä 2014. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Opettajista neljä oli naisia ja kolme miehiä. Ennen haastatteluita suoritin pienen sävellystyöpajamuotoisen esitutkimuksen yläkoulussa ja lukiossa. Työpajan yhteydessä keräsin tietoa oppilaiden käsityksistä säveltämisestä. Käytin esitutkimuksen aineistoa ja teoreettista viitekehystä pohjana haastatteluille. Teemahaastattelun valinta mahdollisti tilan jättämisen opettajien omille teemoille. Aineiston analyysi vaihteli aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan välillä. Aineistolähtöisyys sopi analyysin alkuvaiheeseen, koska kyseessä on haastateltujen opettajien käsitykset, ja tutkimusajankohta sijoittui opetussuunnitelman muutosvaiheeseen. Teoria auttoi opettajan roolien ja säveltämiskasvatuksen koulumaailman sovellusten jäsentämisessä, sekä aineiston yläkategorioiden muodostamisessa. Yläkategorioiksi muodostuivat opettajien käsitykset säveltämiskasvatuksesta ja säveltämisestä, opettajien rooli säveltämisen ohjaajana, ja säveltämiskasvatuksen merkitys osana koulun musiikinopetusta. Musiikinopettajat kokevat säveltämiskasvatuksen tärkeäksi osaksi musiikinopetusta, erityisesti vapaavalintaisena kurssina säveltämisestä kiinnostuneille oppilaille. Säveltäminen koetaan herkäksi aiheeksi, johon ei haluta pakottaa ketään. Oman musiikin tekemisen ja musisoimisen nähdään kuitenkin tukevan oppilaan musiikkisuhteen kehittymistä. Musiikilliset ilmiöt tulevat konkreettisemmiksi, kun niitä pääsee tutkimaan sisältäpäin. Säveltämiskasvatus antaa välineitä oppilaan itseilmaisuun ja on hyvä väline tunnekasvatuksessa. Musiikin avulla voidaan harjoitella ja käsitellä vaikeitakin tunteita. Säveltämiskasvatus voi antaa onnistumisen kokemuksia ja kehittää oppilaan luovuutta. Säveltämiseen ei kuitenkaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa suhteessa käytössä oleviin oppitunteihin jo muutenkin täydessä opetussuunnitelmassa. Opettajat kaipaisivat myös käytännön vinkkejä säveltämisen ujuttamiseksi jo valmiisiin opetussisältöihin niin, ettei tarvitsisi karsia opetuksen sisällöstä, vaan muuttaa työtapoja. Oppilaiden vaihtelevat taidot nähdään osittain ongelmallisina, sillä kaikki eivät osaa soittaa tai lukea nuotteja. Teknologia-avusteinen säveltäminen nähdään yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. Tässä puolestaan koulun resurssit ovat merkittävä tekijä. Kaikilla kouluilla ei ole riittäviä teknologisia valmiuksia ison ryhmän kanssa työskentelyyn. Toiminnallinen musiikinteorian opettaminen voisi olla toinen keino tuoda musiikinteorian lähemmäksi oppilaiden elämää. Musiikinteorian nähdään tukevan oppilaan säveltämistä. Opettajat eivät halua arvioida oppilaiden sävellyksiä numeerisesti, mutta sanallisen palautteen antaminen koetaan todella tärkeäksi oppilaan kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta. Oppilaita opetetaan antamaan ja vastaanottamaan palautetta hyvässä ja kannustavassa hengessä.