JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielmani aihe on Yhdysvaltain suhtautuminen Japanin ulkoministerinä vuosina 1957–1960 toimineeseen Fujiyama Aiichirōon (1897–1985). Tutkin työssäni Japanin kannalta keskeisten yhdysvaltalaisvaikuttajien näkemyksiä ja mielikuvia Fujiyamasta koko tämän ministerikauden aikana. Työn pääpaino on Japanin ja Yhdysvaltain välisissä turvallisuussopimusneuvotteluissa 1958–1959. Tutkimukseni tarkoitus on osoittaa Fujiyaman olleen keskeisempi toimija Japanin ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa, kuin mitä olemassa oleva tutkimuskirjallisuus antaa ymmärtää. Yhdysvaltain näkökulman kautta tarkastelen lisäksi Yhdysvaltain ulkoministeriön ja Tokion suurlähetystön välistä suhdetta kuvien muodostumisen tasolla. Päälähteenäni käytän ”Foreign Relations of the United States” (FRUS) -asiakirjakokoelman osia XXIII ja XVIII sekä ”Rearmament of Japan. Part 2. 1953–1963” -asiakirjakokoelmaa. Ne sisältävät valikoidun kokoelman Yhdysvaltain asiakirjamateriaalia 1950–1960-luvuilta. Tutkimukseni kannalta tärkeimpiä asiakirjoja ovat suurlähetystön ja ulkoministeriön väliset sähkeet. Tutkimusmenetelmäni on historiallis-kvalitatiivinen. Päälukujen yhteenvedoissa tarkastelen aihetta lisäksi historiallisen kuvatutkimuksen keinoin. Lähdeteoksenani käytän David Ratzin artikkelia ”Study of Historical Images” (Faravid 31/2007, s. 189–220) sekä Olavi K. Fältin johdantoa teoksesta ”Looking at the other. Historical study of images in theory and practise” (toim. Alenius, Fält & Jalagin, s. 7–11). Työssäni nousee esille kolme keskeistä tutkimustulosta. Ensimmäiseksi, Yhdysvaltain suhtautuminen Fujiyamaan oli sidoksissa pääministeri Kishi Nobusukeen, jonka USA-myönteinen linja toimi Yhdysvaltain Japanin-politiikan peruspilarina. Toiseksi, Fujiyaman toiminta mielipidevaikuttajana nähtiin Yhdysvalloissa hänen omana ansionaan, johon Kishi ei vaikuttanut. Kolmanneksi, Yhdysvaltain edustajien mielikuva Fujiyamasta oli jakautunut kahtia ja suurlähettiläs Douglas MacArthur II pyrki tietoisesti vaikuttamaan ulkoministeriön mielikuviin varmistaakseen neuvottelujen onnistumisen. Tämän seurauksena ulkoministeriön kuva Fujiyamasta oli yksinkertaistetun positiivinen, mutta Kishille alisteinen, kun taas suurlähetystössä Fujiyaman aktiivinen rooli sopimusneuvotteluissa tiedostettiin selkeämmin. Näiden tutkimustulosten valossa voin myös todeta Fujiyaman merkityksen turvallisuussopimuksen valmistumiselle olleen suurempi kuin aiemmasta tutkimuksesta ilmenee.