JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Pro gradu -työssäni tutkin ironiaa poliittisen pilapiirroksen näkökulmasta. Lähestyn ironiaa sosiaalisena, yhteisöllisenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä, en niinkään retorisena tehokeinona. Poliittista pilapiirrosta tutkin sekä journalistisena käytänteenä että sarjakuvaa lähellä olevana taiteenlajina. Pyrkimyksenäni on löytää selkeä ja havainnollinen tapa tulkita ja kuvata ironian ilmenemismuotoja erityisesti sosiaalisena kanssakäymisenä ja keskustelun muotona sekä tuoda esiin laajempi näkemys niistä ironian keinoista ja strategioista, joilla pilapiirros operoi ja joilla se viestiänsä välittää.

Tutkimuskohteenani ovat Ville Rannan Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 2009–2012 julkaistut poliittiset pilapiirrokset sekä erityisesti niistä koostettu teos ”Joku raja” (2012). Olen valikoinut teoksesta tutkimukseeni seitsemän piirrosta lähempää tarkastelua varten. Näiden esimerkkien kautta pyrin löytämään niitä tapoja ja strategioita, joilla Ranta käyttää ironiaa pilapiirroksissaan ja joilla hänen mahdollinen kohdeyleisönsä on määriteltävissä.

Lähestyn aihetta niin sarjakuvaa, pilapiirrosta, kirjallisuutta kuin filosofiaakin käsittelevien tutkimusten kautta, joiden avulla kartoitan erilaisia lähestymistapoja sekä ironiaan että pilapiirrokseen. Erityisesti keskityn ironian sosiaaliseen aspektiin, jonka käsittelyssä tärkeimmät teoreettiset lähdeteokseni ovat yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta ironiaa lähestyvä R. Jay Magillin ”Chic Ironic Bitterness” (2007) sekä Linda Hutcheonin ”Irony’s Edge” (1994), jonka osalta keskityn erityisesti diskursiivisen yhteisön käsitteeseen. Muita merkittäviä lähdeteoksia ovat Merja Ylösen ”Pilahistoria” (2001), Kai Mikkosen ”Kuva ja sana” (2005), Sari Kivistön ”Satiiri: johdatus lajin historiaan ja teoriaan” (2007), Linda Hutcheonin ”Theory of Parody” (1985) sekä Stanley Fishin ”Is There A Text In This Class?” (1980).

Tutkimukseni lopputuloksena voidaan tiivistettynä sanoa, että poliittinen pilapiirros on sosiaalisen aspektin sisältävä, ajankohtaisia ja yleisiä aiheita moraalisesta ja eettisestä näkökulmasta kommentoiva taiteen laji, joka käyttää ironiaa monipuolisesti sanomansa esille tuomiseen. Tutkimuksen myötä vahvistuu myös käsitys siitä, että ironia on moraalisesti ja eettisesti merkittävä yhteiskunnallisen keskustelun väline, joka ei edellytä niinkään älyllistä ylivertaisuutta kuin tiedollisen, taidollisen, historiallisen ja kulttuurisen kokemuksen jakamista piirtäjän ja lukijan välillä.