JultikaUniversity of Oulu repository

Olen kokenut, että minua on luokanopettajaopinnoissa koulutettu enemmän opettajaksi ja sosiaalistajaksi kuin kasvattajaksi. Persoonallisen sivistyksen ja psyykkisen kasvun ulottuvuus kasvatettavan mielen rakentumisessa on jäänyt didaktisten tietojen ja taitojen opettamisen sekä toisaalta kulttuuriseen maailmaan sosiaalistamisen varjoon. Tutkimalla kasvatettavan identiteettitehtävään liittyvän kasvuprosessin ja kasvattajan toiminnan välistä pedagogista suhdetta olen halunnut lisätä itseymmärrystäni kasvattajana. Valitsin aineistoksi brittiläisen J. K. Rowlingin 2000-luvun vaihteessa kirjoittaman lasten ja nuorten fantasiakirjasarjan, Harry Potterit. Ajattelen, että kaunokirjallisuuden avulla on mahdollista opiskella ihmismielen toimintaa, kehitystä ja tutkimusta. Lastenkirjallisuus on paitsi kasvatuksen väline myös reflektiota lapsuuden asemasta yhteiskunnassa. Siksi sen tutkiminen on tärkeää. Minua kiinnostaa Harryn mielen rakentumisessa erityisesti sosiaaliseen todellisuuteen sopeutumisen ja yksilöllisen psyykkisen autonomian suhde. Teoreettinen viitekehys muodostuu kasvatustieteen, psykoanalyyttisen psykologian ja goffmanilaisen vuorovaikutuksen sosiologian vuoropuheluna. Sigmund Freudin perua olevassa itsen käsitteen määrittelyssä korostuu subjektiivinen kokemusmaailma, Erving Goffmanin näkemyksessä taas lojaalius sosiaaliselle vuorovaikutusjärjestykselle. Tuon nämä kaksi erilaista lähestymistapaa yhteen analyysimetodissani soveltamalla Goffmanin kehysanalyysia subjektin rakentumisen näkökulmasta. Kehysanalyysin ideana on tehdä näkyväksi sitä sosiaalista todellisuutta, jonka puitteissa Harryn henkilöhahmo rakentuu. Olen rajannut analysoitavat kohdat sellaisiin vuorovaikutustilanteisiin, joissa on potentiaali pedagogiselle kohtaamiselle — ja kasvulle. Tulkintani mukaan Harry tarkastelee maailmaa pitkälti kasvattajansa kautta. Oman itsen ymmärtäminen näyttäytyy pyrkimyksenä ymmärtää mitä rehtori Dumbledore hänestä haluaa. Sosiaalinen minuus ja erilaiset toisten määrittämät roolit kuvaavat Harryn kasvua paremmin kuin identiteettikehitys. Pedagoginen paradoksi osoittautuu polttavan ajankohtaiseksi: kuinka kasvattaa lasta autonomiseksi toimijaksi ja samalla sosiaalistaa hänet ympäröivään yhteiskuntaan? Tutkimus herättää myös kysymyksen sivistyksen päämäärästä. Onko itsensä uhraaminen sivistyksen ylin mitta? Ja missä kulkee rakastamisen rajat? Tiedostan suunnistaneeni subjektiivisen intentioni mukaan aineistoa rajatessani ja tulkitessani. Intentioni perustuu elämänkokemuksen lisäksi kasvatustieteen koulutukseen ja teoreettisen viitekehyksen suomaan innoitukseen. Maria Nikolajevan valtakriittinen näkemys Harry Pottereista on ohjannut tulkintaani merkittävästi. Koska aineistoni on tunnettu kaunokirjallinen teos, lukijan on halutessaan mahdollista verrata omia tulkintojaan minun tekemiini.