JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämän pro gradu -työn taustalla on ajatus johtamisen käsitteen uudelleenjäsentämisestä pedagogisen toiminnan teorian avulla. Johtaminen voidaan arkiajattelussa rinnastaa kasvatukseen, sillä molemmissa on perimmiltään kysymys kompetenssieroon perustuvasta vaikuttamisesta. Pedagogisen toiminnan teoria työn lähtökohtana tuo esiin johtamisilmiön laajemman ja syvällisemmän puolen sekä samankaltaisuuden näiden kahden toiminnan välillä.

Tässä työssä edetään systemaattisen analyysin tavoin: Lukuisiin johtamisoppeihin perehdytään paradigmatasolla kirjallisuuden avulla. Näitä johtamisen paradigmoja tarkastelemalla löydetään aluksi johtamistoiminnan jonkinlaiset ääripäät. Nämä ääripäät muodostavat lopulta ne ulottuvuudet, jotka johtamistoiminnassa ovat aina läsnä. Johtaminen näyttää siis vaihtelevan normatiivisen ja rationaalisen välillä ja organisaatiotasolla joko sosiaalistaa vallitseviin rakenteisiin ja toimintatapoihin tai mahdollistaa uuden (kulttuurin) luomisen joustavasti.

Näiden ulottuvuuksien löytäminen selkiyttää koko johtamisen käsitettä, jota voidaan muutoin tarkastella hyvin moninaisista ja suppeistakin näkökulmista. Tarkastelutapa osaltaan laajentaa myös jo aiemmissa tutkimuksissa esiin nostettua pedagogisen johtamisen käsitettä, joka usein liitetään vain pedagogisiin instituutioihin. Löydettyjen ulottuvuuksien ja pedagogisen toiminnan teorian avulla luodaan kokoava synteesi, jonka näkökulmasta johtamistoiminta jäsentyy hieman uudella tavalla.

Tämän työn tuloksena syntyneessä hahmotelmassa johtaminen toimintana voi siis käsitellä sisällään jännitteisiä suhteita samaan tapaan kuin pedagogisen toiminnan teoria pystyy ohittamaan pedagogisen paradoksin. Johtaminen hahmotellaan toimintana, jolle on ominaista esimiehen ja alaisen välisen kompetenssieron vuoksi ilmenevä kontrolloiva ote, joka ei kuitenkaan poissulje alaisen aktiivista roolia. Hahmotelmassa johtaminen ei myöskään tähtää tiukasti tiettyyn päämäärään ja organisaatioon sosiaalistamiseen, vaan jättää samalla tilaa myös organisaation näkökulmasta ”olemassa olevan ylittämiselle” ja organisaation kehittämiselle. Tätä kehittymistä ei kuitenkaan tapahtuisi ilman johtamista.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvatustieteellinen tarkastelu tuo esiin erilaisen näkökulman monenkirjavaan aiheeseen, jättämättä pois kuitenkaan mitään toiminnan kannalta oleellista. Tarkastelutapa ei siis tuo esiin lisää uusia, vaihtoehtoisia näkökulmia, vaan on luonteeltaan enemmän kokoava. Näkökulma mahdollistaa myös osallistumisen johtamiseen liittyvään keskusteluun kasvatustieteen näkökulmasta.