JultikaUniversity of Oulu repository

Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaisia kokemuksia ohjattavilla on ohjauksen yhteydestä heidän psyykkisen autonomian tunteeseensa. Tämän lisäksi tutkielmassa halutaan selvittää, onko ohjattavien elämäntilanteessa ennen ohjausta joitain samanlaisuuksia ja jakavatko ohjattavat samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ohjaukseen liittyen. Tutkielmassa kysytään myös, toivoivatko ohjattavat muutosta elämäänsä ennen ohjaukseen saapumista. Ohjattavien muutoshalukkuudesta kysytään, sillä tutkielmassa perustellaan että ohjattavan muutoshalukkuus on yksi tärkeä edellytys onnistuneelle ohjaukselle. Tutkielmassa on psykodynaaminen ja fenomenologinen pohjavire. Psyykeeseen liittyviä käsitteitä(esimerkiksi psyykkisen autonomian tunnetta ja minää) käsitellään psykodynaamisesta perinteestä käsin. Fenomenologia näkyy tutkielmassa siinä, että tutkielmassa ollaan kiinnostuneita ohjattavien subjektiivisista kokemuksista. Fenomenologiaa hyödynnetään tutkielmassa niin aineistonkeruumenetelmänä, tutkimuksen teoriaosassa kuin luotettavuuden arvioinnissa. Tutkielman aineisto on kerätty haastatteluaineistona, ja siinä on haastateltu kolmea ammatinvalintaohjaukseen osallistunutta ohjattavaa heidän omista kokemuksista ohjauksen suhteen. Aineisto on analysoitu Amadeo Giorgin kehittämällä viisiportaisella fenomenologisen tutkimuksen aineiston analysointimallilla. Ohjaus määritellään tutkielmassa pitkälti pedagogisen toiminnan kautta. Ohjauksen päämääräksi määritellään tutkielmassa se, että ohjaus tekee itsestään tarpeettoman ja että se lisää ohjattavan psyykkisen autonomian tunnetta. Tutkielmassa tiivistetään ohjattavan psyykkisen autonomian tunne näin: ohjauksen lisätessä ohjattavan varmuutta sen asian suhteen, miksi ohjattava on ohjaukseen hakeutunut, on ohjaus lisännyt ohjattavan psyykkisen autonomian tunnetta. Näin ollen onnistuneen ohjauksen tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että ohjattava pystyy tekemään päätöksen sen asian suhteen, minkä vuoksi on ohjaukseen hakeutunut. Tällöin ohjaus on tehnyt itsestään tarpeettoman. Tutkimustulosten perusteella ohjauksella on ollut kasvattava yhteys ohjattavien psyykkisen autonomian tunteeseen. Ohjattavat kokevat, että ohjaus on auttanut heitä tekemään päätöksen sen asian suhteen, minkä vuoksi he ovat ohjaukseen hakeutuneet. Lisäksi kaikki ohjattavat halusivat muutosta elämäänsä ja he jakoivat samantyyppisiä ajatuksia ja odotuksia ohjauksesta ennen ohjaukseen saapumista. Tutkimustuloksia ei voida yleistää, mutta ne auttavat meitä ymmärtämään ilmiötä kokonaisvaltaisemmin. Tutkielman luotettavuuden arvioinnissa olen hyödyntänyt lähinnä Juha Perttulan ja Lauri Rauhalan ajatuksia fenomenologisen tutkimuksen luotettavuudesta, joiden perusteella tutkielmani noudattaa fenomenologisen tutkimuksen teon perusperiaatteita.