JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielmani päämääränä on lisätä ymmärrystä nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisestä. Tarkoituksenani on toisin sanoen selvittää nuorten miesten informaatiokäyttäytymistä ravitsemuksen kontekstissa. Pyrin selvittämään miten ja mistä tiedonlähteistä miehet hankkivat ja saavat tietoa ravitsemuksesta. Kartoitan ensisijaisesti sitä, onko terveellisesti syömään pyrkivien ja vain vähän tai ei lainkaan ruokavalionsa terveellisyydestä kiinnostuneiden nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisessä eroja. Tutkimukseni kohderyhmänä ovat kutsuntaikäiset miehet. Aineistonani oli MOPO-hankkeen vuonna 2011 keräämä kutsuntakyselyaineisto (n=829) sekä Puolustusvoimien keräämät terveys- ja taustatiedot. Tutkimukseni teoreettisena pohjana on McKenzien (2003) informaatiokäytäntöjen malli, jossa esitellään neljä tapaa hankkia tai saada informaatiota: aktiivinen etsintä, aktiivinen seuranta, kohdentumaton havainnointi ja informaation saanti toisen henkilön kautta. Lisäsin malliin viidenneksi käytännöksi informaation välttelyn. Informaatiokäytännöt käsitän osaksi informaatiokäyttäytymistä ja informaatiokäyttäytymisestä ravitsemuksen kontekstissa käytän nimitystä ravitsemustietokäyttäytyminen. Aineiston analysoinnissa käytin tilastollisia menetelmiä, kuten ristiintaulukointia ja merkitsevyystestausta. Nuorten miesten ravitsemustietokäyttäytymisessä ilmeni useita tilastollisesti merkitseviä eroja sen perusteella tarkasteltuna, miten he suhtautuivat ruokavalionsa terveellisyyteen. Terveellisesti syömään pyrkivät miehet olivat aktiivisempia kaikkien neljän McKenzien informaatiokäytännön suhteen ja pitivät useamman tyyppisiä ravitsemustiedonlähteitä tärkeämpinä kuin miehet, jotka olivat vain vähän tai eivät lainkaan kiinnostuneita ruokavalionsa terveellisyydestä. Useimmiten nuoret miehet saivat ravitsemustietoa kohdentumattomalla havainnoinnilla. Se oli huomattavasti muita käytäntöjä yleisempi erityisesti niillä miehillä, jotka eivät olleet kiinnostuneita ruokavalionsa terveellisyydestä. Nuoret miehet pitivät internetiä tärkeimpänä tiedonlähteenä ravitsemuksesta. Vain harva niistä miehistä, jotka kiinnittivät vähän tai eivät lainkaan huomiota ruokavalionsa terveellisyyteen, oli kiinnostunut ravitsemustiedosta. Siksi ravitsemustietoa voi olla hankala levittää heille. Tulisikin selvittää, miksi he eivät ole kiinnostuneita syömään terveellisesti, jotta voitaisiin paremmin puuttua heidän epäterveellisiin ruokailutottumuksiinsa. Tutkimukseni tulokset ovat suuren vastaajamäärän ansiosta yleistettävissä tutkimukseni kohderyhmän ikäluokan suomalaisiin miehiin.