JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksen aiheena on oululainen V. A. Koskenniemen muistomerkkihanke ja siihen liittynyt sanomalehtikeskustelu vuosina 1965‒1986. Tutkimuksessa tarkastellaan muistomerkkihankkeen vaiheita ja selvitetään sitä, millainen vastaanotto hankkeella ja muistomerkillä itsellään oli. Päälähteenä työssä on käytetty V. A. Koskenniemen muistomerkkivaltuuskunnan arkistoa sekä valtuuskunnan perustamisesta vastanneen Oulu-seura ry:n arkistoa Oulun maakunta-arkistossa. Sanomalehtikeskustelua on etsitty tutkitun aikavälin oululaisista sanomalehdistä, Kalevasta, Kansan Tahdosta, Liitosta, Pohjolan työstä ja ilmaisjakelulehti Oulu-lehdestä sekä valtakunnallisista Helsingin Sanomista ja Suomen Sosialidemokraatista. Näiden lisäksi tutkimusaineistoina ovat toimineet myös kulttuurilehdet Kaltio ja Pohjoinen sekä Oulun ylioppilaslehti. Haastatteluilla taas on pyritty täydentämään ja tukemaan lähteistä noussutta tietoa. Tutkimus on paitsi yksi näkökulma oululaiseen kulttuurielämään 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun puoliväliin myös kuvaus ja analyysi suomalaisen muistomerkkiperinteen yhdestä esimerkistä. Lähteisiin perehtymällä ja niitä analysoimalla tutkimuksessa on luotu kuva muistomerkkihankkeesta kokonaisuutena. Huomiota on kiinnitetty muun muassa siihen, ketkä olivat hankkeen keskeiset toimijat, miksi koko prosessi sai alkunsa ja miten siihen suhtauduttiin. Tässä on erityisesti muistettu V. A. Koskenniemen ristiriitainen maine. Muistomerkin ja hankkeen vastaanoton tutkimisessa on analysoitu sanoma- ja kulttuurilehdissä esiintynyttä keskustelua. Tähän sisältyy niin toimituksellinen aineisto kuin yleisönosastokirjoittelukin. Tutkimuskirjallisuuden avulla Koskenniemen muistomerkkihanketta on tarkasteltu myös osana suomalaisten muistomerkkien ja monumenttien perinnettä, joskaan varsinaista vertailua ei ole tehty. Runoilija V. A. Koskenniemen muistomerkkihanke Oulussa sai alkunsa vuonna 1965. Se oli erityisesti koulutetumman väen hanke, joka houkutteli piiriinsä osallistujia niin poliittisesta oikeistosta kuin vasemmistosta. Koskenniemeä haluttiin muistaa ja kunnioittaa Oulussa, sillä se oli hänen synnyinkaupunkinsa. Runoilijan osoittama natsimielisyys toisen maailmansodan aikana ei tätä asiaa muuttanut. Koskenniemen oululaisuutta korostettiin, koska esimerkiksi rahankeräyksen onnistumisen kannalta oli olennaista, että oululaiset suhtautuivat runoilijaan ja hankkeeseen myötämielisesti. Hanke kesti lopulta yli kaksikymmentä vuotta, mihin olivat syynä ainakin varojen puuttuminen ja epäselvyydet hankkeen vetäjien välillä. Oulussa hanke tai Koskenniemi itse ei herättänyt minkäänlaista huomiota, mutta Helsingin Sanomissa käytiin vuonna 1985 kiivasta mielipidekeskustelua Koskenniemen hahmosta. Olennaista kuitenkin oli, ettei kirjoittelussa ollut kyse varsinaisesta muistomerkkipolemiikista.