JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää 5.–6.-luokkalaisten oppilaiden sosiaalisen kompetenssin yhteyttä häiriökäyttäytymisen kokemiseen luokkatilanteessa. Sosiaalista kompetenssia tutkittiin MASK-monitahoarvioinnin perusteella, jossa tarkastelun kohteena olivat oppilaiden itsearviot sekä opettajien arviot. Häiriökäyttäytymistä tutkittiin tarkkaavaisuushäiriön ydinoireiden; tarkkaamattomuuden, levottomuuden ja impulsiivisuuden pohjalta. Tutkimuksessa tutkittiin myös tyttöjen ja poikien sekä yleisopetuksen ja erityisopetuksen oppilaiden välisiä eroja sosiaalisessa kompetenssissa ja häiriökäyttäytymisen kokemisessa. Lisäksi tutkittiin opettajan keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen.

Tutkimuksen otos muodostui seitsemän kainuulaisen alakoulun 5.–6.-luokan oppilaista (N=457), joista tyttöjä oli 222 ja poikia 234. Lisäksi tutkimukseen osallistuivat oppilaiden opettajat. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella joulukuussa 2011 ja se analysoitiin SPSS for Windows -ohjelman avulla käyttäen analyysimenetelminä frekvenssijakaumia, korrelaatiota, t-testiä, Cohenin d:tä sekä yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA) ja post hoc -testiä.

Kainuulaiset 5.–6.-luokkalaiset oppilaat arvioivat oman sosiaalisen kompetenssinsa yleisesti ottaen heikommaksi kuin heidän opettajansa. Korrelaatio oppilaan itsearvion ja opettajan arvion välillä oli pieni. Tytöt arvioivat sosiaalisen kompetenssinsa paremmaksi kuin pojat ja yleisopetuksen oppilaat arvioivat sosiaalisen kompetenssinsa paremmaksi kuin erityisopetuksen oppilaat. Oppilaat kokivat impulsiivisen käytöksen kaikista häiritsevimpänä ja vähiten oppilaita häiritsi tarkkaamaton käytös. Sosiaaliselta kompetenssiltaan vahvoja oppilaita häiriökäyttäytyminen häiritsi eniten ja he myös puuttuivat siihen herkimmin. Sosiaaliselta kompetenssiltaan heikkoja oppilaita häiriökäyttäytyminen puolestaan häiritsi vähiten ja he myös puuttuivat siihen vähiten. Oppilaat kokivat opettajan käyttävän eniten kehumista saadakseen häiriökäyttäytymisen loppumaan.

Sosiaalisen kyvykkyyden kehittäminen on yksi koulujen ja opettajien tehtävistä. Heikon sosiaalisen kompetenssin ja käytöshäiriöiden välillä on todettu olevan yhteys ja se voi pahimmillaan johtaa koulun kesken jättämiseen. Opettajilla tulee olla välineitä tukea ja arvioida oppilaan sosiaalisen kyvykkyyden kehittymistä. Tutkimustulosten pohjalta opettajat saavat hyödyllistä tietoa siitä, miten sosiaaliselta kompetenssiltaan eritasoiset oppilaat kokevat häiriökäyttäytymisen luokassa. Näin opettajat pystyvät herkemmin puuttumaan sellaiseen käytökseen, joka häiritsee oppilaita eniten ja suuntaamaan tukitoimia juuri niille oppilaille, jotka niitä tarvitsevat.