JultikaUniversity of Oulu repository

Tiivistelmä

Tämä pro gradu-tutkielma liittyy Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikalla tehtävään ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen tutkimukseen. Työ on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena, ja sen tavoitteena oli tutkia yhden kiertävän erityislastentarhaopettajan henkilökohtaisen ohjausotteen kehittymistä konsultatiivisen ohjaustaitokoulutuksen myötä. Tutkimuksessa tarkastellaan ohjaustaitojen teorioita hyödyntäen, millaisia taitavan ohjaajan elementtejä koulutettavan ohjaustoiminnassa ilmeni koulutuksen alussa ja lopussa, miten tyypillisiä nämä elementit hänen toiminnassaan olivat ja tapahtuiko ohjaajan toiminnassa muutosta koulutuksen aikana. Ohjaajan toimintaa pyrittiin lisäksi ymmärtämään paremmin tarkastelemalla millaisena koulutettava itse koki ohjaustilanteet ja koulutuksen.

Tutkimusaineistona työssä oli klinikalla järjestetyn SOLMU-koulutuksen videoaineistoa ja koulutettavan päiväkirjat, sekä koulutettavan kanssa käydyt keskustelut. Analyysi toteutettiin menetelmien triangulaatio-periaatteella. Käytettyjä menetelmiä olivat systemaattinen havainnointi, merkityksen kategorisointi, jatkuvan vertailun menetelmä ja subjektitieteellisen lähestymistavan mukaisten perustelumallien rekonstruointi.

Aineistosta löydettiin taitavan ohjauksen elementtejä ja ne jaettiin analyysin tuloksena lopulta neljään pääkategoriaan ja niitä täsmentäviin alakategorioihin. Neljä pääkategoriaa, jotka kuvaavat ohjaajan toimintaa olivat: kuunteleminen, tarkentaminen, läsnäolo- ja vuorovaikutus sekä johtaminen. Koulutettavan omien kuvausten pohjalta laadittiin tiivistykset, joista edelleen johdettiin koulutettavan toimintaa kuvaavia perustelumalleja. Saadut tulokset koulutettavan ohjaustoiminnan kuvaamisesta vahvistivat aiempia tutkimustuloksia sen suhteen, mitä ohjaaja istunnon aikana tekee. Ohjaajan toiminta oli myös joiltain osin erilaista koulutuksen alussa ja sen lopussa. Tutkimustulokset eivät suoraan kerro koulutuksen kehittäneen koulutettavan ohjaustaitoja, mutta toisella ohjauskerralla ilmeni kuitenkin ensimmäistä ohjauskeskustelua vähemmän ns. ”ei-toivottuja” ohjauksen piirteitä.

Tutkimustulokset ovat tämän tutkimuksen osalta luotettavia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa yleisesti mitään esimerkiksi koulutuksen vaikuttavuudesta tai siitä, mihin asioihin ohjaustaitokoulutuksella voidaan ohjaajan toiminnassa vaikuttaa. Tulokset tulee nähdä yhtenä mahdollisena mallina yhdestä osasta henkilökohtaisen ohjausotteen muodostumisen prosessia. Jatkotutkimuksen aiheena tämän tutkimuksen pohjalta voisi olla esimerkiksi laajempi ja systemaattisesti toteutettu koulutuksen vaikuttavuuden tutkiminen esimerkiksi CROS-mittaria hyödyntäen tai laajempia perustelumalleja tehden.