JultikaUniversity of Oulu repository

Alakoulussa jokainen suomalainen lapsi kohtaa musiikkikasvatuksen. Koulussa musiikin opiskelu ei perustu vapaaehtoisuuteen, musiikilliseen lahjakkuuteen tai vanhempien aktiivisuuteen, vaan se on jokaisen oppilaan oikeus ja velvollisuus. Vastavuoroisesti koulun tulee kohdata jokainen lapsi tasavertaisena, musiikillisista taipumuksista tai taustasta riippumatta. (Nikkanen 2005, 59.) Musiikin opetuksessa tulisi lähteä liikkeelle ajattelusta, jossa oppilas nähdään kokonaisena ihmisenä aikaisempine tietoineen, taitoineen, tunteineen ja intresseineen. Koulussa tapahtuva musiikin opetus tulisikin liittää yhä vahvemmin lapsen elämismaailmaan. Tämän kautta on mahdollista saavuttaa myös oppimista ja onnistumisen elämyksiä, sekä parhaimmillaan innostaa lasta musiikillisen harrastuksen pariin. Tämän fenomenografisen haastattelututkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kolme musiikkia opettavaa luokanopettajaa ja kolme musiikkiluokanopettajaa kokemustensa kautta käsittävät musiikin opetuksen eriyttämisen. Informanttiryhmät valikoituivat tutkijan hypoteesin perusteella, jonka mukaan luokanopettajilla ja musiikkiluokanopettajilla on mahdollisesti erilaisia käsityksiä koulutuksensa ja työnkuvansa kautta, kun tavoitteena oli saada mahdollisimman laaja käsitysvariaatio tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu opetuksen eriyttämisen, musiikin opetuksen tarkastelun, sosiokulttuurisen näkökulman ja kokonaisvaltaisen, oppilaslähtöisen musiikin opetuksen ympärille. Olen pyrkinyt linkittämään teoreettisia osa-alueita toisiinsa Vygotskyn lähikehitysteorian kautta. Tutkimuksen metodologiseksi päätulokseksi muodostui viisi haastateltavien käsityksistä nousevaa, musiikin opetuksen eriyttämistä kuvaavaa, kategoriaa: 1. Erilaiset oppilaat, 2. Opettaja eriyttäjänä, 3. Eriyttäminen käytännössä, 4. Sosiaalinen viitekehys ja 5. Musiikin mahdollisuudet ja haasteet. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia voidaan tarkastella yhteiskunnallisessa valossa. Opettajan haasteena on vastata nykypäivän heterogeenisten ja suurten oppilasryhmien tarpeisiin ja huomioida jokainen oppilas yksilönä. Tutkimuksen teoreettisen katsauksen ja empiirisen aineiston mukaan sosiokulttuurisen näkökulman omaksuminen musiikin opetuksessa on yksi keino vastata näihin haasteisiin. Koulun tulisikin omaksua musiikin opetuksessa kokonaisvaltaisuus ja oppilaslähtöisyys hyödyntäen jokaisen oppilaan vahvuuksia ja elämismaailmaa. Toisaalta yhteiskunnan on mahdollistettava tarvittavien resurssien kautta puitteet onnistuneen, eriyttävän opetuksen toteuttamiseen.