University of Oulu

Viisivuotiaiden lasten kyky tunnistaa sanoja hälyssä

Saved in:
Author: Lääkkö, Eveliina1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, Logopedics
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 0.9 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021300
Language: Finnish
Published: Oulu : E. Lääkkö, 2015
Publish Date: 2015-04-07
Physical Description: 67 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Välimaa, Taina
Kunnari, Sari
Reviewer: Välimaa, Taina
Heikkinen, Elisa
Description:

Tiivistelmä

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää 5-vuotiaiden normaalikuuloisten, tyypillisesti kehittyneiden lasten kykyä tunnistaa sanoja hälyssä. Tutkielma on osa valtakunnallista hanketta Lasten puheen havaitseminen ja puheen ja kielen kehitys yhden/kahden sisäkorvaistutteen tai kahden kuulokojeen avulla. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kehittää lasten puheen tunnistamista hälyssä arvioivia menetelmiä.

Tutkimuksen koehenkilöt (N = 24) olivat 5-vuotiaita, tyypillisesti kehittyviä, normaalikuuloisia lapsia Oulun alueen päiväkodeista. Tutkimuksessa vertailtiin kahta, testisanoiltaan erilaista hälysanatestiä. Toisessa testissä sanat olivat yksi-, kaksi- ja kolmetavuisia sanoja, poimittuna professori Maarit Silvénin ja professori Sari Kunnarin keräämästä lasten puhekorpuksesta (lapsille suunnatut sanat). Toisen testin sanat olivat dosentti Tapani Jauhiaisen kokoama sanalista suomenkielisistä kaksitavuisista sanoista (aikuisille suunnatut sanat). Testeissä määriteltiin hälypuhekynnys, eli keskimääräinen häiriöetäisyys, jolla lapsi tunnistaa soitetuista sanoista 50 %. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös oikein tunnistettujen sanojen suhteellisia osuuksia ja vastaustyyppejä eri häiriöetäisyyksillä. Lisäksi sanojen tunnistamista verrattiin ymmärtävän sanavaraston tasoon, jota arvioitiin reseptiivisellä kuvasanavarastotestillä.

Tutkimus osoitti 5-vuotiaiden lasten tunnistavan puolet sanoista keskimäärin -4,7 dB SPL häiriöetäisyydellä. Lapsille suunnattujen ja aikuisille suunnattujen sanojen tunnistamisen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Sanojen tunnistaminen vaikeutui huomattavasti häiriöetäisyyden laskiessa -2 desibelistä -10 desibeliin. Aikuisille suunnattujen sanojen tunnistamisessa vastauksissa oli hieman enemmän merkityksettömiä sanoja kuin lapsille suunnattujen sanojen tunnistamisessa vastaavalla häiriöetäisyydellä. Tutkimuksen mukaan ymmärtävän sanavaraston taso ei ollut yhteydessä kykyyn tunnistaa sanoja hälyssä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että häiriöetäisyydellä -4,7 dB SPL 5-vuotiaat normaalikuuloiset, tyypillisesti kehittyvät lapset saavat kuulemistaan sanoista noin puolet selvää. Tulosta ei voi kuitenkaan suoraan verrata luonnollisiin kuuntelutilanteisiin, koska normaalitilanteissa esimerkiksi lauseyhteydellä on vaikutusta puheen tunnistamiseen. Koska ymmärtävän sanavaraston taso ei tutkimuksen mukaan ollut yhteydessä sanojen tunnistamiseen hälyssä, on sanojen tunnistamisen taustalla oletettavasti merkittävässä roolissa muita kielellisiä prosesseja, kuten esimerkiksi työmuistin fonologisen silmukan tehokkuus ja sen myötä epäsanantoistotaidot.

see all

Subjects:
Copyright information: © Eveliina Lääkkö, 2015. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.