JultikaUniversity of Oulu repository

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lasten ja nuorten mielipidekirjoitusten aiheita, yleisöjä ja argumentaatiota. Keskeiset tutkimuskysymykseni ovat: mistä aiheista nuoret kirjoittavat, kenelle he kirjoittavat ja miten he perustelevat mielipiteitään. Tutkimuksen aineisto koostuu 55 mielipidekirjoituksesta, jotka on julkaistu neljässä eri sanomalehdessä (Aamulehti, Helsingin Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa) vuosina 2013–2014. Keräsin aineiston keväällä 2014 pyytämällä kirjoituksia lehdistä ja hankkimalla niitä itse lehtien arkistosta. Nuorin kirjoittaja on neljäsluokkalainen ja vanhin abiturientti. Suurin osa kirjoittajista on noin 14–15-vuotiaita nuoria. Johdannossa perustelen aihevalintaani ja sitä, miksi lapsia ja nuoria tulisi kuulla ja kuunnella. Tarkastelen myös nuorten suhdetta sanomalehteen ja lukemiseen sekä esittelen työni tavoitteet. Toisessa luvussa kerron käyttämistäni tutkimusmenetelmistä: sisällönanalyysista, diskurssianalyysista, retoriikan tutkimuksesta ja argumentaatioanalyysista. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimusaineiston ja kerron, mitä mieltä haastattelemani toimittajat ovat lasten ja nuorten mielipidekirjoittamisesta sanomalehdissä. Nuorten käsittelemiä aihepiirejä tarkastelen neljännessä luvussa ja peilaan niitä lapsi- ja nuorisotutkimuksen havaintoihin. Yleisöjä käsittelevässä viidennessä luvussa painottuvat diskurssianalyysi ja retorinen analyysi. Kirjoitusten perusteluita tutkin kuudennessa luvussa argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksessa käy ilmi, että lapset ja nuoret kirjoittavat sanomalehtien yleisönosastoille yleisimmin aiheista, jotka ovat lähellä heidän arkipäiväänsä: harrastukset ja koulumaailma ovat suosituimmat aihepiirit. Muita aiheita aineistossa ovat eettiset kysymykset, sosiaalinen media, tasa-arvo, kiusaaminen sekä paikalliset, poliittiset kysymykset. Aiheet ovat myös sellaisia, joihin nuorilla itsellään tai kirjoitusten kohdeyleisöillä on mahdollisuuksia vaikuttaa. Tarkastelemissani teksteissä ei juurikaan kirjoiteta henkilökohtaisen elämän ongelmista. Lapset ja nuoret kohdistavat kirjoituksensa useimmin vertaisilleen eli toisille nuorille. Toisaalta samassa tekstissä voi olla useita eri yleisöjä. Tämä kertoo siitä, etteivät nuoret välttämättä pohdi juurikaan sitä, kenelle ovat tekstiä ja asiaansa kirjoittamassa. Perusteluissaan lapset ja nuoret vetoavat enemmän järkeen kuin tunteisiin. Argumentoinnissa he käyttävät esimerkiksi yleistyksiä ja vetoavat tasa-arvoon, terveyteen ja muihin arvoihin. Mielipiteitä perustellaan myös koulunkäyntiin liittyvillä vaikutuksilla. Tutkimukseni on kurkistus nuorten maailmaan ja ajattelun tapoihin, ei kattava eikä yleistettävä raportti. Koska aineisto on pienehkö ja avoimin mielin valittu, siitä ei voi tehdä kauaskantoisempia ja laajalle ulottuvia päätelmiä.