University of Oulu

Kristillisyyttä, feminismiä ja pasifismia : väkivallan, sodan ja rauhan diskurssit Naisten Ääni -lehdessä vuosina 1918-1939

Saved in:
Author: Iisakkila, Eeva-Riikka
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Humanities, History
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.2 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071482
Language: Finnish
Published: Oulu : E. Iisakkila, 2015
Publish Date: 2015-05-11
Physical Description: 109 p.
Thesis type: Master's thesis
Tutor: Salo, Matti
Kinnunen, Tiina
Kurvinen, Heidi
Reviewer: Salo, Matti
Kinnunen, Tiina
Description:
Tutkimuksen aiheena on väkivalta, sota ja rauha julkisessa sanassa vuosina 1918–1939. Päälähteenä on käytetty naisasialiikkeen piirissä julkaistua Naisten Ääni -lehteä. Tarkoituksena on ollut laajentaa kuvaa suomalaisesta pasifismista maailmansotien välisenä aikana. Tutkimuksessa on yhdistetty rauhantutkimuksen ja sukupuolihistorian näkökulmia. Tutkimus on laadullista ja lähdekriittistä tekstien tarkastelua, joka pohjautuu menetelmällisesti diskurssianalyysiin. Diskurssin määritelmä on johdettu yhteiskuntatieteistä ja tutkimuskirjallisuudesta: diskurssit ovat tiedon ja sosiaalisen todellisuuden konstruktioita, jotka rakentuvat representaatioista ja merkityksistä. Työssä on huomioitu kolmen tason konteksti: 1920- ja 1930-luvun Suomi, ajan julkinen keskustelu sekä ajan yleiseurooppalainen pasifismi. Euroopassa pasifismi levisi ensimmäisen maailmansodan seurauksena, mutta Suomessa tilanne oli toisenlainen. Sisällissodan jakamassa maassa maanpuolustushenki ja oikeistoradikalismi olivat vahvasti esillä, ja kommunistien vaikuttamispyrkimykset kiristivät ilmapiiriä. Pasifismi oli marginaalissa, ja pasifistit miellettiin usein kommunisteiksi. Naisten Ääni toteutti silti kapeassa julkisen sanan tilassaan rauhanaktivismia. Lehti osoitti toistuvasti väkivallan ja sotien syitä sekä seurauksia, ja se suhtautui väkivaltaan hyvin kielteisesti. Lehti oli diskursseissaan kristillinen, feministinen ja pasifistinen. Lehden väkivallan ja sodan vastaisuus perustui kristinuskoon. Rauhan rakentamista lehti piti feminiinisenä tehtävänä, sillä naisella oli äidinrakkautta, jonka avulla hän saattoi yhteiskunnan äitinä edistää rauhaa. Naisten Ääni niveltyi näkemyksillään osaksi ylikansallisen rauhanliikkeen siipeä, jossa yhdistyivät feminismi ja pasifismi. Naisten Äänen diskurssit heijastelivat myös laajemmin ylikansallisen rauhanliikkeen tuntoja. Lehti kannatti pan-eurooppalaisuutta, aseidenriisuntaa ja antimilitarismia. Lehden mukaan rauha voitiin saavuttaa henkisellä ja todellisella aseidenriisunnalla. Kun oli kasvatettu rauhaan, voitiin luopua aseista ja armeijoista. Lehti myös vastusti fasismia. Se näki fasismin – ja myös kommunismin – väkivaltaan ja sotaan tähtäävinä ääriliikkeinä. Lehden diskursseille havaittiin kolme olennaista selittäjää. Sisällissodan vaikutuksesta lehdessä sitouduttiin ehdottomasti pasifismiin. Ylikansallisesta rauhanliikkeestä lehti sai sekä myös aktiivisesti haki vaikutteita, koska pasifismi oli marginaalissa kotimaassa. Päätoimittajista lehden linjaan vaikuttivat erityisesti Maikki Friberg ja Hilja Vilkemaa, joille rauhanaate oli tärkeä arvo. Tutkimustuloksia voidaan pitää tärkeinä, koska Naisten Ääni avasi marginaalissa olleiden pasifistien näkökulmaa 1920- ja 1930-luvun Suomeen. Erityisesti lehden kautta tavoitettiin keskiluokkaisen, porvarillisen ja sivistyneen naisen pasifismia, jota ei ole aiemmin juuri tutkittu. Naisasialiikkeen julkaisuna Naisten Ääni osoitti, että rauhankysymykset olivat keskeisiä 1920- ja 1930-luvulla vähintään osalle naisasianaisista. Jatkotutkimuksessa olisikin mahdollista selvittää suomalaisen naisasialiikkeen rauhanaatetta.
see all

Subjects:
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.