University of Oulu

Aktivaattori distaali- ja syväpurennan hoidossa

Saved in:
Author: Taipale, Anna-Marja1
Organizations: 1University of Oulu, Faculty of Medicine, Department of Dentistry
Format: ebook
Version: published version
Access: open
Online Access: PDF Full Text (PDF, 1.2 MB)
Persistent link: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505081499
Language: Finnish
Published: Oulu : A.-M. Taipale, 2015
Publish Date: 2015-05-11
Physical Description: 34 p.
Thesis type: Other thesis
Tutor: Lähdesmäki, Raija
Reviewer: Pirttiniemi, Pertti
Lähdesmäki, Raija
Description:

Tiivistelmä

Tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa aktivaattorihoitojen hoitovaikutuksia, kun kyseessä on sagittaalinen ja/tai vertikaalinen purennanpoikkeama ja sitä oli hoidettu henkilökohtaisesti valmistetulla aktivaattorilla. Tutkimushypoteesi oli, että hoidon alussa leukojen välillä oleva sagittaalinen ja vertikaalinen purennanpoikkeama saadaan hoidolla normalisoitua. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus.

Tutkimusaineisto koostui 33 Oulun kaupungin opetusterveyskeskuksessa hoidetusta oikomislapsesta. Pitkittäisvertailussa oli mukana 14 oikomispotilasta, joiden hoito oli aktivaattorihoidon osalta päättynyt. Potilasdokumenteista kirjattiin ylös aktivaattorihoidon aloitus- ja lopetuspäivämäärät, lasten ikä hoidon alussa ja lopussa, purentasuhteet, muut hoidot sekä sukupuoli. Kefalometriset tiedot kerättiin kaikilta niiltä, joille oli tehty sekä hoidon alku- että lopputarkastus. Pitkittäisotos jaettiin etualueen purentasuhteiden mukaan pienen (HYP=0–4mm) ja suuren (HYP>4mm) horisontaalisen ylipurennan ryhmiin. Toinen ryhmittelyperuste oli jakaa otos sivualueen Angle -luokituksen mukaan distaali (AII,AI)- ja normaalipurennan (AI,K) ryhmiin.

Tulosten selvittämiseen käytettiin parittaisten otosten t-testiä, Wilcoxonin testiä tai riippumattomien otosten t-testiä. Potilaiden alkutarkastusiän keskiarvo oli 11 vuotta. Oikomishoidon aloitusiän keskiarvo oli 12 vuotta. Etualueen ylipurennat normalisoituivat suurimmalla osalla oikomispotilaista. Hyp-muutos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä suuren ylipurennan ryhmässä ja pienen ylipurennan ryhmässäkin merkitsevä. Vertikaaliset muutokset ylipurennassa olivat kaikissa ryhmissä tilastollisesti erittäin merkitseviä. Alaleuan ja kallonpohjan suhde (SNB) kasvoi aktivaattorihoidon aikana saavuttaen normaalit raja-arvot. Pienen ylipurennan ryhmässä SNB oli hoidon alussa suurempi kuin suuren ylipurennan ryhmässä. Ylä- ja alaleuan välinen sagittaalinen ero (ANB) pieneni tilastollisesti merkitsevästi aktivaattorihoidon aikana (p<0.011). Alaleuantason ja kallonpohjan suhde (

Pääosin tulokset olivat yhdenmukaisia vertailtaessa vastaavanlaisiin tutkimustuloksiin. Ainoastaan alaetuhampaiden kallistuskulman pieneneminen poikkesi merkittävästi aiemmista tutkimustuloksista, koska alaetuhampaat olivat hoidon alussa tavallista enemmän labiaalisesti kallistuneita. Tutkimushypoteesi toteutui pääosin hyvin, koska suurimmalla osalla potilaista leukojen välinen sagittaalinen ja vertikaalinen ero normalisoitui.

see all

Subjects:
Copyright information: © Anna-Marja Taipale, 2015. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for your own personal use. Commercial use is prohibited.