JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan peruskoulun päättäneiden opiskelijoiden kokemuksia peruskoulun liikuntatunneilla saamastaan palautteesta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten liikunnanopettajan antama palaute vaikuttaa oppilaiden fyysiseen minäkäsitykseen ja koettuun fyysiseen pätevyyteen. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista palautetta liikunnanopettajat antavat oppilailleen ja toisaalta millaista palautetta oppilaat toivoisivat saavansa liikunnanopettajaltaan. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu koululiikuntaa, palautteen antamista liikunnassa sekä fyysisen minäkäsityksen ja koetun fyysisen pätevyyden muodostumista käsittelevästä teoriatiedosta ja aiemmista tutkimuksista. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa painottuu hermeneuttisfenomenologinen tutkimustraditio ja fenomenografinen näkökulma. Tutkimusjoukon muodostavat erään pohjois-pohjanmaalaisen lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat (n=20). Aineisto koostuu tutkittavien kirjoittamista kirjoitelmista. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan liikunnanopettajan antamalla palautteella on monenlaisia vaikutuksia oppilaiden fyysiseen minäkäsitykseen ja koettuun fyysiseen pätevyyteen. Positiivinen palaute muun muassa vahvistaa oppilaiden itsetuntoa, parantaa liikuntasuhdetta sekä auttaa muodostamaan myönteisen kuvan itsestä liikkujana. Opettajan antama spesifi palaute auttaa oppilaita arvioimaan fyysistä pätevyyttään, heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Liika korjaava tai negatiivinen palaute sen sijaan lannistaa ja heikentää motivaatiota sekä vaikuttaa heikentävästi oppilaiden koettuun fyysiseen pätevyyteen. Liikunnanopettajan antamalla kannustavalla palautteella on positiivinen vaikutus oppilaiden liikunta-aktiivisuuteen niin liikuntatunneilla kuin liikkuntatuntien ulkopuolellakin. Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia aiempien aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Tulosten mukaan oppilaat ovat pääasiassa tyytyväisiä liikunnanopettajilta saamaansa palautteeseen. Palaute kohdistuu useimmiten liikuntasuoritukseen tai käytökseen ja on suullista ja julkista. Oppilaat toivoisivat enemmän palautetta aktiivisuudesta, asenteesta ja yrittämisestä, sillä tällöin myös liikunnallisesti heikot oppilaat saisivat positiivista palautetta ja kannustusta. Yksityistä palautetta toivottaisiin myös enemmän. Sen avulla oppilas saisi tarkemman käsityksen suorituksestaan tai toiminnastaan ja antaisi kuvan siitä, että opettaja on aidosti kiinnostunut oppilaan oppimisesta. Palautteen toivottiin olevan spesifiä ja suoraa, jolloin oppilaalle ei jää epäselväksi, mitä opettaja palautteella tarkoittaa. Tutkimustulokset valaisevat hieman lisää sitä kokonaisuutta, joka on liikunnallisen elämäntavan omaksumisen taustalla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että liikunnanopettajilla on hyvät mahdollisuudet edistää oppilaiden koettua fyysistä pätevyyttä ja myönteistä fyysistä minäkuvaa, mitkä ovat olennaisia tekijöitä myönteisen liikuntamotivaation ja -suhteen muodostumisessa. Siksi liikunnanopettajien tulee olla tietoisia antamansa palautteen vaikutuksista ja pohtia, millainen palaute parhaiten vahvistaa oppilaan koettua fyysistä pätevyyttä. Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää, sillä ne kuvaavat vain yhden yksittäisen ryhmän käsityksiä ja kokemuksia liikunnanopettajan antamasta palautteesta ja sen merkityksestä. Tulokset antavat kuitenkin kuvan siitä, millaisia vaikutuksia liikunnanopettajan antamalla palautteella voi olla ja muodostavat yhdenlaisen näkökulman, jonka perusteella liikunnanopettajat voivat tarkastella omia palautteenantotapojaan ja -periaatteitaan.