JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan biotaloutta kestävän kehityksen viitekehyksessä. Tutkimuskysymyksinä esitetään 1) miten biotalous voi edistää kestävän kehityksen toteutumista, 2) mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan taloustieteen viitekehyksessä ja 3) mitä biotalous tarkoittaa. Lisäksi tarkastellaan esimerkinomaisesti Suomen vahvuuksia, heikkouksia ja mahdollisuuksia biotaloudessa. Tutkielma on luonteeltaan kirjallisuuskatsaus, jossa keskitytään luonnonvara- ja ympäristötaloustieteitä sekä kasvuteoriaa käsittelevään kirjallisuuteen ja tuoreisiin biotaloutta koskeviin esityksiin. Talouskasvun, ympäristön ja ihmisyhteisöjen välistä suhdetta on kuvattu 1980-luvun lopulta kestävän kehityksen käsitteen avulla. Talouskasvun myönteiset ja kielteiset vaikutukset on pyritty saattamaan aiempaa parempaan tasapainoon edistämällä yhteiskunnallista, ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Kestävän kehityksen viitekehyksessä on ollut mahdollista tarkastella ja huomioida niin sukupolvien sisäistä kuin niiden välistä oikeudenmukaisuutta. Nykyhetken tarpeet tulisi tyydyttää tavalla, joka jättää myös tuleville sukupolville mahdollisuudet varmistaa oma hyvinvointinsa. Taloustieteilijöillä on ollut tässä keskustelussa ja suunnittelussa tärkeä rooli. Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön perustuva biotalous tarjoaa näkökulman edistää kestävää kehitystä. Biotalous ei sisällä teoreettisesti uusia näkökulmia, joita ei olisi tuotu esille tai analysoitu aikaisemmin. Se on konkreettinen ja tavoitteellinen konsepti, jolla pyritään muuttamaan taloudellisia tuotantojärjestelmiä ekologisesti kestävämmiksi taloudellisesta kestävyydestä tinkimättä. Samalla pyritään huomioimaan yhteiskunnallinen kestävyys varmistamalla ihmisten hyvinvointia kasvun, työllisyyden ja puhtaan ympäristön kautta. Tutkielman aineiston perusteella biotalous määritellään 1) uusiutuvien raaka-aineiden eli biomassan käyttämiseksi ja siihen liittyvien ekosysteemipalveluiden huomioimiseksi, 2) bioteknologian soveltamiseksi talouden eri sektoreilla, 3) tuotantotavan muuttamiseksi teollisen ekologian mukaisiksi suljetuiksi kierroiksi ja 4) systeemiseksi muutokseksi kohti vähähiilistä ja biofysikaaliset rajoitteet tunnistavaa yhteiskuntaa. Suomen biotaloustoimialat muodostavat jo nyt merkittävän osuuden etenkin viennistä. Suomen olisi etenkin metsäkapasiteettiin nojautuen mahdollista lisätä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä ja korvata sillä uusiutumattomia resursseja. Keskeisessä asemassa on silloin uusiutuvien luonnonvarojen tehokas kaskadikäyttö. Biotalouteen siirtymällä Suomi voisi edistää sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta säästämällä uusiutumattomia luonnonvaroja, vähentämällä talouden materiaali-intensiivisyyttä ja huolehtimalla ekosysteemipalveluiden kestävyydestä.