JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielman aiheena on Helsingin Sanomien ja Urheilulehden suhtautuminen Suomen miesten jalkapallomaajoukkueeseen arvoturnauskarsinnoissa vuosina 1996–1997 ja 2006–2007. Tutkielma ajoittuu suomalaisen jalkapalloilun globalisoitumisen kaudelle. Merkkinä globalisoitumisesta miesten A-maajoukkueen päävalmentajaksi nimettiin kansainvälisesti arvostetut päävalmentajat vuosina 1995 ja 2005. Vuonna 1995 päävalmentajaksi nimitettiin tanskalainen Richard Möller Nielsen ja kymmenen vuotta myöhemmin tehtävään palkattiin englantilainen Roy Hodgson. Tutkimuksen päälähteinä toimivat Suomen suurin päivittäin ilmestyvä sanomalehti Helsingin Sanomat ja merkittävimpiin urheiluaiheisiin aikakauslehtiin laskettava kerran viikossa ilmestyvä Urheilulehti. Tutkimuksessa toteutettavan lähdeaineiston analyysin teoreettisen pohjan muodostaa diskurssianalyysi. Tutkimus on luonteeltaan siis pääosin historiallis-kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Tutkittavien lehtien suhtautumisessa Richard Möller Nielseniin ja Roy Hodgsoniin oli havaittavissa paljon samanlaisia piirteitä. Molempia arvostettiin tutkittavissa lähteissä paljon, mikä näkyi muun muassa heistä käytettyinä positiivisina nimityksinä. Monipuolisemmin ja ahkerammin erilaisia nimityksiä käytti Urheilulehti, mikä korostui etenkin Roy Hodgsonin kohdalla 2000-luvulla. Urheilulehti oli britin kohdalla kannanotoissaan muutenkin Helsingin Sanomia rohkeampi, mikä näkyi esimerkiksi siten, että lehdessä myös kritisoitiin maajoukkueen päävalmentajaa. Kansainvälisen menestymättömyyden vuoksi suomalaispelaajiin suhtauduttiin tarkasteltavissa lehdissä 1990-luvun tarkasteluvuosina jopa vähättelevästi. Maajoukkueen tulevaisuus nähtiin kuitenkin lupaavana. Uutena asiana pelaajia koskevassa kirjoittelussa esiin nousi pelaajien ammattilaistuminen. 2000-luvun tarkasteluvuosina maajoukkue oli lähteiden mukaan saanut Jari Litmasen rinnalle muitakin maailmanluokan pelaajia, mutta tulevaisuuden näkymät eivät näyttäneet enää yhtä valoisalta. Urheilulehti uskalsi jopa epäillä arvokisapaikasta haaveilemisen realistisuutta lähitulevaisuudessa. Jalkapallokulttuurin osalta molempina tarkasteluajanjaksoina lehdissä esiin nousi vähäiset yleisömäärät. 1990-luvulla lajille haettiin vertailukohtaa jääkiekosta ja 2000-luvulla länsinaapuri Ruotsin jalkapallokulttuurista. Molemmissa tapauksissa suomalainen jalkapallo nähtiin vertailukohtaansa vähempiarvoisena. Kirjoitustyyleiltään lehdet muuttuivat 2000-luvun tarkasteluvuosina analyyttisempään suuntaan, mikä näkyi etenkin Urheilulehdessä, joka kirjoitti jalkapallosta myös määrällisesti huomattavasti enemmän jälkimmäisellä tarkastelujaksolla. Tutkimusta ja sen myötä saatuja tuloksia voidaan pitää tärkeinä, sillä vaikka niin jalkapalloa kuin urheilujournalismia käsittelevä tutkimus on viime vuosina lisääntynyt, on kummankin aiheen tutkimus Suomessa edelleen lapsenkengissä. Jalkapallon osalta myös lajin laajat kytkökset suomalaiseen yhteiskuntaan tarjoavat edelleen paljon tutkittavaa.