JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella emotionaalista kompetenssia ja tutkia miten sen kahdeksan eri tunnetaitoaluetta ilmenevät Kirsti Kurosen Vili Voipio -lastenkirjasarjan teoksissa. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan tunnekasvatusta ja sitä, kuinka lastenkirjallisuutta voidaan hyödyntää tunnekasvatuksen välineenä. Tutkimus pohjautuu pääosin Carolyn Saarnin emotionaalisen kompetenssin teoriaan. Emotionaalisella kompetenssilla tarkoitetaan sellaisia tunteisiin liittyviä kykyjä, joita ihmiset tarvitsevat selvitäkseen muuttuvissa olosuhteissa. Emotionaalinen kompetenssi on vahvasti sidonnainen yksilön kehitykseen, kulttuuriin ja moraaliin, ja se koostuu kaikkiaan kahdeksasta eri tunnetaitoalueesta, joita ovat muun muassa ihmisen tietoisuus omista tunteista, muiden tunteiden havaitseminen ja tunnistaminen sekä ihmisen kokemus emotionaalisesta minäpystyvyydestä. Tunnetaidot alkavat kehittyä jo varhaislapsuudessa, ja kasvatuksen ja opetuksen avulla on mahdollista vaikuttaa lasten tunnetaitojen kehittymiseen. Lastenkirjallisuuden käyttö on yksi mahdollinen keino toteuttaa tunnekasvatusta. Sadut ja tarinat vetoavat ihmisiin erityisesti tunnetasolla ja tarjoavat ihmisille samastumiskohteita ja oivalluksia omista tunteista. Tutkimuksen empiirisessä osassa tutkitaan kolmea Kirsti Kurosen Vili Voipio -lastenkirjasarjan teosta laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistoon valikoituneet teokset ovat Vili Voipio (2004), Vili Voipio puhuu ja pussaa (2007) ja Vili Voipio ulvoo ja unelmoi (2009). Sisällönanalyysi toteutetaan teorialähtöisesti, ja Carolyn Saarnin emotionaalisen kompetenssin malli toimii tutkimuksen analyysirunkona. Emotionaalisen kompetenssin eri osa-alueet tulevat monipuolisesti esille Vili Voipio -kirjoissa, ja kirjat tarjoavat nuorelle lukijalle samastumiskohteita ja tunnetaitoesimerkkejä. Tämän perusteella Vili Voipio -teosten analysointi ja kirjojen episodien pohtiminen voivat olla keino toteuttaa tunnekasvatusta. Todennäköisesti myös muuta lastenkirjallisuutta voidaan hyödyntää, mutta koska lastenkirjallisuutta ei juurikaan ole analysoitu tunnetaitojen näkökulmasta, tarvittaisiin aiheeseen liittyen lisää tutkimustietoa ja teosanalyyseja. Tämäkin tutkimus on yleistettävyydeltään hyvin rajallinen, sillä se on vain yhden tutkijan subjektiivinen tulkinta analysoitavista teoksista. Tutkimuksen luotettavuutta on kuitenkin pyritty lisäämään autenttisilla aineistoesimerkeillä, analyysin tarkalla kuvaamisella ja tutkimustyön kriittisellä reflektoinnilla.