JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kosketusta kontakti-improvisaation yhteydessä. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen ja tieteenfilosofiani fenomenologinen, josta erityisesti keskityn ruumiinfenomenologiaan. Käytän teoriapohjana tutkimuskohteista tehtyjä aiempia tutkimuksia ja niihin liittyvää kirjallisuutta. Tutkin kosketuksen kokonaisvaltaista vaikutusta ihmiseen, niin vastasyntyneeseen kuin aikuiseenkin. Käsittelen hieman suomalaista kosketushistoriaa ja koulumaailman kosketuskulttuuria. Tanssiin liittyen avaan sen keskeisiä käsitteitä, historiaa ja erilaisia näkökulmia. Kontakti-improvisaatiota esittelen sekä kirjoituksin että kuvin. Tutkielmani empiirinen osio muodostuu kolmen kontakti-improvisaation harrastajan kokemuksista kyseisestä postmodernista tanssilajista, erityisesti kosketuksesta sen yhteydessä. Keräsin aineiston haastatteluin, jotka olen sittemmin litteroinut ja jäsentänyt niistä viisi eri teemaa. Lopuksi syväanalyysissa pohdin haastatteluiden tuloksia ja vertaan niitä muuhun tutkimukseni materiaaliin sekä omiin kokemuksiini. Tutkimukseni lähtökohdat ovat henkilökohtaisessa kiinnostuksessa ja positiivisissa kokemuksissa sekä kosketusta että kontakti-improvisaatiota kohtaan. Tutkimuskohteen ollessa itselleni tuttu ja henkilökohtainen, persoonani näkyy tutkimuksen kirjoitustyylissä ja pohdinnoissa. Fenomenologialle tyypillinen luonne tulee esiin myös paikoittaisissa retorisissa kysymyksissä, joissa poikkean varsinaisista aiheista hieman syvemmille vesille. En kuitenkaan lähde käsittelemään kysymyksiä sen enempää, ottaen huomioon niiden olennaisuuden suhteessa tutkielman laajuuteen. Tutkielmassani olen pyrkinyt siihen, että teoria, empiria ja oma pohdintani keskustelevat luontevasti keskenään. Johtopäätöksissä totean, että kosketuksella on suuri merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja paljon positiivisia vaikutuksia kaikenikäisille. Kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua, tuottaa mielihyvää, parantaa vastustuskykyä sekä lisää kiintymyksen ja turvallisuuden tunteita. Pienelle lapselle fyysinen hoiva ja kosketus ovat niin tärkeitä, että ilman niitä hän ei kehity tasapainoiseksi yksilöksi. Kosketus vaikuttaa niin fyysiseen kasvuun kuin sosiaalis-emotionaaliseen kehitykseenkin. Haastateltavieni kokemukset kontakti-improvisaatiosta ja kosketuksesta sen yhteydessä ovat miellyttävät. He ovat kokeneet fyysisen läheisyyden lisäksi henkistä kohtaamista. Tunteitaan kontakti-improvisaation yhteydessä he kuvailivat levollisiksi ja vapautuneiksi. Kosketuksen avulla voi täyttyä kaksi näennäisesti ristiriitaista asiaa: oman itsensä rajoista pääsee vapaaksi samalla löytäen ne yhä selvemmin. Kontakti-improvisaatio voi kertoa omista tavoista tuntea ja käsitellä ihmissuhteita. Jotta tanssi sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla, siinä pitää uskaltaa olla avoin ja luottavainen; tanssiin tuodaan koko oma elämä. Kosketus voi antaa hyväksynnän ja vapautumisen kokemuksia eri tavalla kuin sanat. Liikkeellä näyttää olevan syvätaso — keho on viisaampi kuin arvaammekaan.