JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä pro gradu -tutkielmassani kartoitan sitä, millaisia fraseologisia virheitä suomi vieraana kielenä -oppijat kirjallisissa tuotoksissaan kaiken kaikkiaan tekevät. Ensisijaisesti pidän fraseologisia virheitä silti oppijankielen ominaispiirteinä. Pedagogisesta näkökulmasta katsottuna sekä virheelle käsitteenä että fraseologisten virheiden ryhmittelylle on puolestaan käyttöä erityisesti S2-opettajan omana työvälineenä. Tutkimusaineistona käytän Oulun yliopiston Kansainvälisen oppijansuomen korpuksen (ICLFI) virheannotoitujen tekstien osakorpusta eli tekstejä, joihin on jälkeenpäin koodattu tiedot kaikista teksteissä esiintyvistä virheistä. Äidinkieleltään tekstien kirjoittajat ovat viron-, ruotsin-, tšekin- ja hollanninkielisiä yliopisto-opiskelijoita, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä ulkomaisissa yliopistoissa. Eurooppalaisen viitekehyksen (2003) mukaisesti luokiteltuna tekstit sijoittuvat pääosin taitotasoille A2–C1. Tekstiaineiston pohjalta olen koostanut virheaineiston teksteissä esiintyvistä fraseologisista virheistä. Näkemykseni erityyppisten virheiden fraseologisuudesta pohjautuvat suurelta osin ICLFIssä käytössä olevaan virheluokitukseen (liite 1.). Teoriataustaltaan tutkimus nojaa lähinnä kognitiiviseen lingvistiikkaan, kontekstuaaliseen semantiikkaan, kieltenväliseen vertailuun, virheanalyysiin sekä oppijankielen korpustutkimukseen, joista viimeksi mainitun voi tosin nähdä teoreettisen suuntauksen ohella myös metodologisena lähestymistapana. Lisäksi käsittelen työni teoreettisessa osassa oppijankielen sekä siinä esiintyvien fraseologisten virheiden tutkimusta. Toistaiseksi oppijansuomen fraseologisen tutkimuksen kenttä on kuitenkin pirstaleinen ja erityisesti fraseologisia kielenpiirteitä kokoavia tutkimustuloksia on saatavilla vasta vähän. Tässä kvalitatiivisessa ja korpuslähtöisessä tutkielmassani kuvaan tekstiaineistossani esiintyviä fraseologisia virheitä kehittelemäni jatkumomallin avulla. Kyseisessä mallissa sijoitan fraseologiset virheet leksikaalisuus–morfosyntaktisuus-jatkumolle sen mukaan, kuinka laajassa tekstijaksossa katson fraseologisen virheen ilmenevän. Yksittäiset virheet esitän jatkumollani tarkkarajaisten luokkien sijaan prototyyppisinä virhetyyppikeskittyminä. Parhaimmillaan pro gradu -tutkielmani toimii kokoavana aineistolähtöisenä yleisesityksenä suomea vieraana kielenä opiskelevien tekemistä fraseologisista virheistä ja lisää siten tietämystä oppijansuomesta suomen kielen varianttina.