JultikaUniversity of Oulu repository

Nivelrikkoa eli artroosia pidetään yleisimpänä nivelsairautena. Nivelrikon esiintyvyys alle 40 vuotiaiden joukossa on hyvin vähäistä, mutta esiintyvyys yleistyy ikääntymisen mukana niin että yli 75 vuotiaista arvioidaan jo noin 20–40 % potevan nivelrikkoa. Esiintyvyyden uskotaan tulevaisuudessa edelleen lisääntyvän johtuen väestön vanhenemisesta ja yleistyvästä lihavuudesta. Nivelrikon tunnusomaisia piirteitä ovat nivelruston rappeutuminen, luun päiden osteofyyttien muodostuminen ja nivelraon kaventuminen. Nivelrikko aiheuttaa nivelen kipua ja yleistä toimintakyvyn alenemista. Tässä tutkimuksessa luokiteltiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 osaotoksen polviröntgenaineistoa käyttäen OARSI luokittelumenetelmää. Tutkimuksen päätavoitteena oli verrata osaotoksen KL- ja OARSI nivelrikkoluokituksen yhdenmukaisuutta käyttäen Cohenin kappastatistiikkaa. Lisäksi tutkittiin OARSI luokittelun mukaisten nivelmuutosten ja OARSI nivelrikkokriteerien esiintyvyyttä osaotoksessa. Tutkimuksen tuloksena saatiin kohtalainen yhtäpitävyys KL ja OARSI luokituksen välille kun käytettiin yhdistettyä OARSI nivelrikkokriteeriä, kappa-arvon ollessa tällöin 0,44. OARSI:n mukainen radiologinen nivelrikko oikeassa nivelessä voitiin diagnosoida 11,6 %:lle tutkituista. Vastaavan luvun vasemmalle nivelelle ollessa 12,2 %. Tämä tutkimus osoitti että radiologisen nivelrikon määrittelyssä KL- ja OARSI menetelmillä ei välttämättä päästä hyvään yhtäpitävyyteen. Näin ainakin silloin kun luokittelijat menetelmissä ovat erit. Tutkimus vahvistaa myös käsitystä että radiologisen nivelrikon diagnosoinnissa vaikuttavat niin luokittelija että käytetty luokittelumenetelmä.