JultikaUniversity of Oulu repository

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisen kirjailijan Essi Kummun Karhun kuolema -romaanissa (2010) esiintyvää liminaalisuutta subjektin kriisin ilmentäjänä. Teoksen tarina sijoittuu pohjoiseen, Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitsevaan lestadiolaiseen Stensbyn kylään. Kylässä asuvalla kahden lapsen äidillä Stellalla on parantajan taitoja ja hän kaipaa jo nuoresta asti luokseen karhua, joka saapuukin Stellan ollessa jo aikuinen. Stellan äiti, mumma, kuolee teoksen alussa, ja hänen siskonsa Fanny asuu kylässä äitinsä talossa ja äitinsä rooliin mahdutettuna. Fannyn poika Alex on valokuvaaja ja jatkuvasti matkalla. Tarinan alussa Alex on Grönlannissa ja ajautuu suhteeseen nuoren inuiittitytön kanssa yrittäessään parantaa jatkuvaa pahaa oloaan ja yksinäisyyden tunnettaan. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka henkilöhahmojen etenkin identiteetin ja minuuden määrittelyä koskeva kriisi tulee ilmi heidän välitilassa, eli liminaalitilassa, sijaitsemisen kautta. Tarkastelen myös muita liminaalisuuden symboliikan esiintymiä teoksessa. Lähestyn liminaalisuutta ennen kaikkea henkisenä tunnetilana mutta myös fyysisenä tilana. Liminaalisuus on alkujaan kulttuuriantropologisissa rituaalitutkimuksissa esiintynyt käsite, joka kuvaa kolmivaiheiseen siirtymäriittirituaaliin sisältyvää vaikeasti määriteltävää välivaihetta. Liminaalitilaa määrittelee antropologiassa etenkin moninainen, vastakohtaisuuksia yhdistelevä symboliikka sekä rituaalisubjektin sijaitseminen yhteiskuntarakenteiden laidoilla tai niiden välissä. Teoreettisena lähtökohtanani käytän Claire Dreweryn ajatuksia liminaalisuudesta feminiinisen subjektin kriisin kuvaajana. Drewery yhdistää liminaalitilan käsitteeseen Julia Kristevan ajatuksia muukalaisuudesta sekä melankoliasta ja kielen ongelmista, ja käytän myös itse Kristevan teorioita apunani tutkielmassa. Yhdistän liminaalisuuteen myös sitä lähellä olevat rajatilan ja ambivalenssin käsitteet. Lähestymistapani liminaalisuuteen yhdistelee etenkin feministisen tutkimuksen, psykoanalytiikan sekä kulttuuriantropologian keinoja. Karhun kuolema on maagista realismia, ja tarkastelen tutkielmassani myös maagista realismia eräänlaisena liminaalisena genrenä sekä liminaalisuuden kaltaisen ambivalenssin löytämisen mahdollistavana genrelajina. Liminaalitilassa oleminen ilmenee henkilöhahmoilla juurettomuuden ja toiseuden tunteina sekä erilaisten heissä elävien vastaparien ristiriitaisena suhteena tai niiden välissä sijaitsemisena. Näitä vastapareja ovat esimerkiksi itse/toinen, maskuliinisuus/feminiinisyys sekä ihminen/eläin. Liminaalisuus on subjektille vaikea ja kivualiaskin tila, minkä vuoksi tilaan sisältyy myös melankolian tunteita. Liminaalisuus ja suru ovat toisiinsa verrattavia tiloja, ja etenkin Alexin henkilöhahmossa melankolian tunteet nousevat esille. Molempiin tiloihin sisältyy myös kielellisiä ongelmia. Liminaalisuudelle on ominaista sen aiheuttama muutos subjektin sisällä. Tila mahdollistaakin vapautumisen entisistä, subjektia rajoittavista tekijöistä. Kaikilla kolmella keskeisellä henkilöhahmolla liminaalisuus johtaakin murroksen kautta identiteetin ja minän muutokseen sekä vanhan subjektin kuolemaan.