JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimukseni käsittelee kirkkoisä Augustinuksen (354–430 jKr.) antamaa kuvaa demoneista ja ennustamisesta hänen teoksessaan De divinatione daemonum (Demonien ennustamiskyvystä, n.410 jKr.). Tämä lyhyt traktaatti nautti keskiajalla auktoriteettiasemasta, mutta on nykytutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Siksi sen ottaminen tutkimuskohteeksi on perusteltua. Tutkimustehtävänäni oli hahmottaa ja tarkastella mitä kaikkia ominaisuuksia ja kykyjä Augustinus antaa demoneille, miten ennustamista kuvataan, miksi kuva ennustamisesta ja demoneista on tietynlainen sekä kenelle tai mihin tarkoitukseen teksti oli suunnattu. Metodina on käytetty historiallista mielikuvatutkimusta. Augustinuksen ajatuksia on pyritty myös vertailemaan muutamiin muihin kristillisiin kirjoittajiin. Tutkimus osoittaa, että Augustinus pyrki luomaan viholliskuvaa. Tämän hän teki kuitenkin hienovaraisesti ja retorisesti taitavasti. Hän ”tavallistaa” demonien ominaisuudet ja fyysiset kyvyt vertaamalla niitä ihmisten ja eläinten kykyihin. Toisaalta niiden henkiset kyvyt ovat Augustinuksen mukaan jopa vaarallisia. Demoneihin tulee suhtautua järkevästi vältellen, ei suinkaan peläten ja palvoen. Ennustamisen kohdalla tilanne oli monimutkaisempi, koska Augustinuksen piti määritellä profetoinnin ja demonien ennustusten välinen ero. Teos on osoitettu kristityille ja sitä on ollut mahdollista käyttää opetustarkoituksiin. Augustinus on ottanut kirjoittaessaan huomioon koko mahdollisen vastaanottajakunnan oppimattomammista oppineimpiin. Jatkotutkimus voi hyödyntää teosta käyttämällä sitä kokonaan vertailukohtana ja toisaalta osoittamalla kohdennetumpaa kiinnostusta retoriikan rakenteeseen ja käyttöön teoksessa.