JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia kolmen kuulovikaisen lapsen kerrontataitoja ja verrata niitä samanikäisten normaalikuuloisten lasten taitoihin. Kerrontataitoja tutkittiin tarinan luomisen ja uudelleenkerronnan tehtävällä. Tarkastelun kohteena oli kertomusten sisältöpisteet ja rakenteellinen kompleksisuus. Tutkimukseen osallistui yhteensä 30 lasta ja se toteutettiin monitapaustutkimusasetelman avulla. Tutkimuksessa kolmen kuulovikaisen lapsen suoriutumista verrattiin samanikäisten normaalikuuloisten lasten suoriutumiseen. Kuulovikaiset lapset olivat tutkimushetkellä 7;0-, 8;6- ja 9;5-vuotiaita. Koehenkilöistä kahdella oli molemminpuolinen sensorineuraalinen ja yhdellä molemminpuolinen konduktiivinen kuulovika. Normaalikuuloisesta 27 lapsesta muodostetun kolmen ikäverrokkiryhmän keskimääräiset iät olivat tutkimushetkellä 7;2, 8;4 ja 9;3 vuotta. Normaalikuuloiset lapset edustivat kielellisesti tyypillisesti kehittyneitä. Kertomusten houkuttelemisessa käytettiin MAIN: Multilingual Assessment Instrument for Narratives -arviointimenetelmän (Gagarina ym., 2012) suomenkielistä versiota (Kunnari & Välimaa, 2012). Kertomuksista analysoitiin kertomuksen sisältöpisteitä ja rakenteellista kompleksisuutta. Tutkimus osoitti, että kuulovikaisten lasten suoriutuminen sijoittui ikäverrokkiryhmänsä suoriutumisen hajontaan. Kuulovikaiset lapset saivat tarinan luomisen tehtävässä lähes saman verran pisteitä sekä kertomuksen sisältöpisteistä että rakenteellisesta kompleksisuudesta kuin ikäverrokkiryhmänsä tyypillisimmillään. Uudelleenkerrontatehtävässä kuulovikaisista lapsista kaksi sai korkeammat pisteet kertomuksen sisältöpisteistä ja rakenteellisesta kompleksisuudesta kuin tarinan luomisen tehtävässä. Kolmannella koehenkilöllä kertomuksen sisältöpisteet ja rakenteellisen kompleksisuuden pisteet säilyivät samana kerrontatehtävien välillä. Kuulovikaisten lasten pisteet uudelleenkerrontatehtävässä vastasivat ikäverrokkiryhmänsä yleisimmin saamia kertomuksen sisältöpisteitä ja rakenteellisen kompleksisuuden pisteitä. Tulokset viittaavat siihen, että kuulovikaisilla lapsilla kerrontataidot voivat kehittyä normaalikuuloisten kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden ikäistensä tasolle. Uudelleenkerrontatehtävästä saadut korkeammat pisteet osoittavat, että kuulovikaiset lapset osaavat hyödyntää aikaisemmin kuulemaansa mallitarinaa kertoessaan sitä uudelleen. Tämä on tärkeä havainto kuulovikaisten lasten kuntoutuksen kannalta.