JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkielmassani tutkin uransa puolivaiheen ohittaneiden luokanopettajien kertomuksia ammatillisesta kasvusta sekä tähän vaikuttaneista ammatillisista haasteista. Tavoitteenani oli syventää ymmärrystä pidempään luokanopettajina toimineiden yksilöiden ammatillisen kasvun rakentumisesta. Tämän kautta on mahdollista kehittää luokanopettajien saamaa tukea toimivammaksi ja opettajien tarpeita vastaavaksi. Perusteluna tutkielmalleni oli suomalaisessa kontekstissa toteutetun tutkimuksen vähäisyys luokanopettajista uransa keskivaiheen jälkeen. Tutkimusongelmakseni määritin: Millaisin keinoin uransa puolivälin ohittaneet luokanopettajat kertovat selvinneensä ammatillisista haasteistaan ja säilyttäneensä innostuksen työtään kohtaan? Teoreettinen lähtökohtani on opettajien ammatillisen kasvun sekä sen osatekijöiden ja niiden keskinäisten suhteiden kuvaaminen. Ammatillisen kasvun rinnalla käsittelen pääasiallisesti postmodernina rakentuvaa näkemystä opettajan ammatti-identiteetistä. Rakentamani teorian kautta luokanopettajuuden muodostuminen vuorovaikutuksellisena, elinikäisenä ja alati muuttuvana prosessina korostaa reflektion ja elinikäisen oppimisen merkitystä ammatillista kasvua tukevina tekijöinä. Kuvailen teoriassa muutamia opettajien uravaihemalleja, joiden kautta sekä muu teoria että aineistoni nivoutuu luokanopettajien urien moninaisuuteen. Lopuksi esittelen kaksi radikaalimpaa näkemystä opettajuuden aktiivisesta rakentamisesta, jotka käsittelevät aiemmin rakentamani teorian osia uudenlaisista näkökulmista. Teemahaastattelin 21 sekä 32 vuotta luokanopettajana toiminutta henkilöä. Teemoittelin aineistoni ammatillisuutta haastavien tekijöiden sekä ammatillisen kasvun päätekijöiden yläteemoihin, jotka alateemoittelin edelleen. Keskeisimpiä alateemoja haasteita ajatellen olivat mm. opettajan työn vahvaan sosiaaliseen kontekstiin, työnkuvan muutokseen sekä työympäristöön ja työotteeseen liittyvät haasteet. Ammatillisen kasvun alla toistui keskeisimpänä haastateltavien näkemys aitoudesta opettajuuden ytimessä. Muotoilen aitouden tuloksissani yksilön itseymmärryksen ja -varmuuden tulokseksi, joka auttaa yksilöä rohkeasti toimimaan keskeneräisyytensä hyväksyen, virheistään oppien ja yksilön ainutlaatuisuuden tunnustaen. Kertomuksista muodostuu kahden urallaan itseään rohkeasti kehittyneen luokanopettajan tarinat, jotka ovat jaksaneet haasteistaan huolimatta kehittää itseään opettajina. Keskeisenä tätä tukevana tekijänä kertomuksissa näyttäytyi merkityksellisten vertaissuhteiden sekä moniammatillisen työyhteisön merkitys ammatillisen kasvun tukena. Tutkielmani perusteella olisi olennaista pyrkiä kehittämään merkityksellisten vertaissuhteiden syntymiselle annettavaa tilaa sekä puitteita, joiden kautta työyhteisön tuki pääsisi kehittymään vapaammin. Opettajuus tulisi nähdä elinikäisen oppimisen valossa vuorovaikutussuhteena, eikä pakollisena suoritteena.