JultikaUniversity of Oulu repository

Pro gradu -tutkielman aiheeksi valikoitui oppikirjat, koska ne ovat olleet merkittävä työväline opettajalle jo vuosikymmenien ajan. Oppikirjat ovat historian opetuksessa isossa roolissa, koska historia on hyvin kertomuksellinen oppiaine. Työn tavoitteena oli selvittää millaista keskiaikakuvaa WSOY:n historian oppikirjojen tekstit ovat rakentaneet 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla. Tutkimus on kuvatutkimus, jonka metodina on käytetty diskurssianalyysiä. Tutkimuksen toinen tärkeä tavoite oli selvittää millaisten diskurssien kautta keskiaikakuvaa rakennetaan. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu neljästä osa-alueesta. Ensimmäisessä osassa täsmennetään kuvatutkimuksen käsitettä, sekä sen roolia osana tutkielmaa. Toisessa osiossa esitellään lyhyesti keskiaikaa historiallisena aikakautena. Kolmannessa osassa kuvaillaan erilaisia keskiaikakuvia, joita aikakaudesta on esiintynyt. Teoreettisen viitekehyksen viimeisessä osassa määritellään tarkemmin oppikirjaa kirjallisuuden lajina, sekä oppikirjan käsitettä. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Litteroin kaikki tutkimuksessa käytettyjen kirjojen tekstit taulukkoon, jonka pohjalta analysoin kirjan leipätekstin ja otsikot. Analyysissä ensiksi luokittelin tekstejä, jonka jälkeen lähdin erittelemään niissä esiintyviä diskursseja. Aineistosta nousi esiin neljä päädiskurssia, joiden puitteissa keskiaikakuvaa rakennetaan. Nämä diskurssit olivat ihannoinnin, ankeuden, hengellisyyden ja vallan diskurssit. Päädiskurssien sisälle muodostui uusia aladiskursseja. Diskurssien vuorovaikutuksen yhteydessä syntyi uusia diskursseja, jotka vaikuttivat aiheesta syntyvään kuvaan merkittävästi. Kirjojen keskiaikakuva oli erityisesti 1980-luvulla hyvin synkkä. Keskiaikaa käsiteltiin laajempana kokonaisuutena 1990-luvun ja 2000-luvun kirjoissa, minkä seurauksena keskiajasta nousee esiin myös enemmän positiivisia puolia. Vallan ja hengellisyyden diskurssit loivat merkittävät puitteet, joiden kautta keskiaikaa käsitellään. Diskurssianalyysi on hyvin kontekstisidonnainen ja tutkijakohtainen menetelmä. Tutkija tekee havaintonsa aineiston kautta, mutta hänen oma kokemusmaailmansa vaikuttaa tehtyihin havaintoihin. Tutkimus on tehty voimakkaasti aineistoon nojaten, joka on diskurssianalyysin luotettavuuden kannalta tärkeää. Kirjoista tekemäni havainnot ovat sidonnaisia tähän kirjasarjaan, mutta ne osaltaan toimivat huomautuksena siitä, että oppikirjojen tekstien sisältöä ei tule ottaa itsestäänselvyytenä.