JultikaUniversity of Oulu repository

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tavoitteellisen urheiluharrastuksen ja koulunkäynnin yhdistäminen onnistuu alkuopetusikäisellä oppilaalla opettajan kokemana. Urheiluharrastuksia lähestyttiin varhaisen erikoistumisen lajin, taitoluistelun avulla. Koulun ja tavoitteellisen taitoluisteluharrastuksen yhdistämistä tarkasteltiin kouluvalmiuksien ja erityisesti sosioemotionaalisten taitojen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin urheiluharrastuksen taustalla vaikuttavia asioita, oppilaan opettajaa ja vanhempia. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vanhemmat ovat tärkeässä roolissa lapsensa liikuntatilanteiden mahdollistajina sekä urheilun ja harrastamisen tukijoina. Opettajan merkitys lapsen elämässä voi olla moninainen. Erityisesti alkuopetusvaiheessa opettaja on suuri esikuva oppilailleen. Tutkimusten mukaan suomalaiset oppilaat kuitenkin kokevat opettajan etäisenä. Tutkimusaineisto kerättiin tammikuussa 2015 teemahaastattelemalla viittä toisen luokan opettajaa, joiden alkuopetusluokalla opiskeli taitoluistelua tavoitteellisesti kilparyhmässä harrastava tyttö. Haastatteluaineiston analyysi mukaili teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa vastattiin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia taustatekijöitä ilmenee opettajien kertomana koulunkäynnin ja tavoitteelliseen harrastuksen yhdistämiseen liittyen? 2) Millaisia käsityksiä luokanopettajilla on tavoitteellisen urheiluharrastuksen vaikutuksista sosioemotionaalisiin taitoihin koulussa? Neljä haastatelluista opettajista koki urheiluharrastukset hyvinä asioina, eikä tavoitteellinen taitoluisteluharrastus ollut vaikuttanut heidän luokkansa oppilaan kohdalla negatiivisesti koulunkäyntiin. Nämä neljää opettajaa tunsivat lajin vaatimukset hyvin. Vanhempien rooli korostui koulutyön ja harrastamisen tukemisessa. Sosioemotionaaliset valmiudet jakaantuivat aineiston perusteella tunteiden ilmaisemistaitoon, ryhmässä toimimiskykyyn ja sosiaalisiin taitoihin sekä oppilaan motivaatioon. Neljä opettajista koki luokkansa taitoluistelijan sosioemotionaalisten valmiuksien olevan hyvällä tasolla. Yksi haastatelluista poikkesi muusta aineistosta. Opettaja koki tavoitteellisen urheiluharrastuksen vaikuttavan negatiivisesti sekä koulunkäyntiin että muutenkin lapsen elämään. Lisäksi opettajan lajituntemus oli haastatelluista opettajista heikoin. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia siltä osin, että opettaja–oppilas-suhteella on merkitystä opettajan tekemään arvioon lapsesta. Tämä tutkimus tukee aiempia tutkimuksia myös siltä osin, että urheiluharrastuksilla on potentiaalia vaikuttaa sosioemotionaalisten valmiuksien kehittymiseen. Opettajan lajituntemus ja aito kiinnostus oppilaan vapaa-ajan harrastuksista tukee tavoitteellisen urheiluharrastuksen ja koulunkäynnin yhdistämistä alkuopetusvaiheessa.