JultikaUniversity of Oulu repository

Sapere on alkujaan ranskalainen ruokakasvatusmenetelmä, joka on levinnyt 2000-luvulla myös Suomeen. Se pyrkii herättämään lasten luontaisen kiinnostuksen ruokaa ja ruoka-aineita kohtaan painottamalla erilaisia aistiharjoituksia, ruokailoa ja ruoasta puhumista. Tavoitteena on, että Saperea hyödynnettäisiin suomalaisessa ruokakasvatuksessa monipuolisesti aina varhaiskasvatuksesta peruskoulun ylimmille luokille asti. Kouluruokailu on merkittävä osa koulujen ruoka- ja ravitsemuskasvatusta, joten on luonnollista tutkia, näkyykö Sapere-ajattelu tämän päivän kouluruokailussa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville, näkyvätkö Sapere-menetelmän pääteemat kouluruokailussa. Tutkittuja teemoja olivat lapsilähtöisyys ja lapsen osallistaminen, eri aistien hyödyntäminen, lapsen ilmaisun kuunteleminen ja tukeminen, ruokailo, ruokakulttuurin tukeminen sekä kiireetön ja viihtyisä ruokailuympäristö. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat lasten ruokavalintoihin kouluruokailussa. Tutkimus oli toiminnallinen tapaustutkimus, jossa oli piirteitä fenomenografisesta lähestymistavasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin, joihin osallistui yksitoista 2. luokkalaista lasta. Haastattelut toteutettiin kouluruokailun yhteydessä lasten koulupäivien aikana. Haastatteluaineisto litteroitiin, ja sille toteutettiin teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimustulosten mukaan Sapere-menetelmän pääteemat toteutuvat kouluruokailussa vain osittain. Esimerkiksi ruokailo sekä kiireetön ja viihtyisä ruokailuympäristö toteutuivat tutkimuksessa hyvin. Sen sijaan lapsilähtöisyys ja lapsen osallistaminen eivät tutkimuksen mukaan näy juurikaan tämän päivän kouluruokailussa. Tärkeimmiksi ruokavalintoihin vaikuttaviksi tekijöiksi mainittiin ruoan maku ja aiemmat kokemukset kyseisestä ruoasta, joten tulokset noudattivat pääasiassa aiempaa kirjallisuutta aiheesta. Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi tutkimuksen toteuttaminen aidossa kouluruokailuympäristössä, jossa oppilaat pääsivät luontevimmin kertomaan kokemuksiaan ruokailusta. Tutkimuksen luotettavuutta olisi voinut vielä parantaa ottamalla rinnalle jonkin toisen aineistonkeruumenetelmän, esimerkiksi havainnoinnin. Tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa kouluruokailusta. Tulevaisuuden kouluruokailua tulisi kehittää lapsilähtöisempään suuntaan. Myös muita tutkimuksessa käsiteltyjä Saperen teemoja tulisi huomioida kouluruokailussa entistä paremmin.