JultikaUniversity of Oulu repository

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten valtio oli järjestänyt rakennustoiminnan ja rakentamisen ohjauksen Oulun läänissä vuosina 1856–1867. Tutkimuksen kohteena ovat Oulun lääninrakennuskonttori ja lääninarkkitehti Ludvig Isak Lindqvist. Tutkimuksen päälähteenä ovat Oulun lääninrakennustoimisto arkiston kirjeet, lausunnot, tarkastuspöytäkirjat ja matkalaskut. Valitun ajankohdan virallinen kirjeenvaihto on käyty läpi systemaattisesti käyttäen sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista menetelmää. Lääninarkkitehdin pääyhteistyökumppani tutkimusaikana oli Oulun läänin kuvernööri. Vuoteen 1865 asti kaikki suunnittelutyöt ja toimeksiannot tulivat kuvernöörin kautta, ja sen jälkeen Yleisten rakennusten ylihallitukselta. Suunnitelmia Lindqvist laati muutamien muiden aluetason virkamiesten, kuten luotsivalvojien ja kruununnimismiesten kanssa. Työmailla käytännön työn toimeenpanijoina oli kolme pääurakoitsijaa. Aineiston perusteella lääninarkkitehdin toimenkuva oli hyvin monipuolinen. Varsinaisen rakennussuunnittelun ohella Lindqvist laati asemakaavoja, siltasuunnitelmia ja mittauksia. Uudisrakennussuunnitelmat koskivat useita erilaisia rakennustyyppejä sekä rakennelmia, mm. kirkkoja ja siltoja. Korjaustyöt olivat pieniä vuosikorjaustoimenpiteitä tai laajoja muutossuunnitelmia. Valtion omistamien rakennusten korjaussuunnitelmien laatiminen ja valvominen oli yksi eniten aikaa vieneistä tehtäväkokonaisuuksista. Nykyisin toteutettavien laajojen peruskorjausten sijaan kruunun rakennuksia ylläpidettiin ja huollettiin säännöllisesti tehdyillä kunnostustoimenpiteillä. Työtehtävät ja kohteet olivat Oulussa pitkälti samanlaisia kuin muissakin lääneissä. Toisaalta Oulun lääninrakennuskonttori pyöri vuodesta 1857 yhden henkilön voimin, kun Etelä-Suomen lääninrakennuskonttoreissa oli lääninarkkitehdin lisäksi lääninkonduktööri sekä monesti oppilaita avustamassa. Etelämpänä lääninarkkitehdit saivat myös yksityisiä toimeksiantoja, Oulussa niitä ei ollut periaatteessa lainkaan. Eroja oli myös kruunun omistamissa ja rakennuttamissa rakennustyypeissä. Oulussa suunniteltiin jo varhaisessa vaiheessa Luotsi- ja majakkalaitokselle kuuluvaa rakennuksia ja rakennelmia, mutta esimerkiksi tullin ja postilaitoksen rakennuksia ei Oulussa suunniteltu vuosina 1855–1867. Katselmuskertomukset osoittavat selkeästi kuinka suureen tarpeeseen lääninrakennuskonttorit ja lääninarkkitehtien virat perustettiin. Sekä uudisrakennusten että korjaustöiden toteutuksessa oli suuria puutteita. Oulun lääninrakennuskonttorin arkiston virkakirjeenvaihdon perusteella läänissä pidettiin hyvää huolta olemassa olevista kruunun rakennuksista sekä suunniteltiin ja ohjattiin laadukasta uudis- ja korjausrakentamista. Lindqvist teki kaikki katselmusmatkansa itse. Laajan läänin alueella matkat venyivät useiden päivien, jopa viikkojen mittaisiksi. Lääninarkkitehtina Lindqvist oli monipuolinen, huolellinen ja tarkka sekä suunnitellessaan että ohjatessaan rakentamista. Hän oli myös ajan hermolla rakennusteknisten innovaatioiden hyödyntäjänä. Lindqvistin suunnittelemat rakennukset sekä Oulussa että myöhemminkin olivat suurimmaksi osaksi käytännöllisiä ja tarkoituksenmukaisia käyttörakennuksia.