JultikaUniversity of Oulu repository

Tässä tutkielmassa pohditaan tilintarkastajan rikosepäilyn ilmoitusvelvollisuuden täyttymisen ja täyttymättömyyden välistä osin häilyvää rajaa käsillä olevan aineiston perusteella. Tämän lisäksi tutkielma pyrkii käsittelemään ilmoitusvelvollisuutta nykylainsäädännön määrittelemien rajojen puitteissa. Aiheeseen liittyen löytyy runsaasti mielipidekirjoitusta ja jonkin verran tieteellistä näkökulmaa. Ilmoitusvelvollisuuden laajenemiseen liittyen sen sijaan löytyy suomalaista tutkimusta vielä kovin vähän. Aineisto koostuu aiheesta kirjoitetuista kirjoista ja artikkeleista. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee tilintarkastajan velvollisuuksia, talousrikosten yleisimpiä muotoja ja avaa rikoksen täyttymisen tunnusmerkistöä. Seuraava teoreettisen viitekehyksen kappale yhdistää nämä kaksi aiempaa ja soveltaa näitä pyrkien selittämään tilintarkastajan keinoja havaita rikos työssään, sekä tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuutta rikosepäilyn herätessä. Tutkielmassa avataan myös kahden esimerkkitapauksen kautta tilintarkastajan rikosoikeudellista vastuuta talousrikosten yhteydessä. Olemassa olevan lainsäädännön, tilintarkastajan hyvän tilintarkastustavan, sekä analysoitujen ennakkotapausten perusteella voidaan todeta rikosepäilyistä syntyvän ilmoitusvelvollisuuden olevan paria poikkeusta lukuun ottamatta tulkinnanvarainen. Tämä edellyttää tilintarkastajalta työssään hyvää dokumentaatiota, sekä tarkkuutta ja harkintaa. Laki velvoittaa tilintarkastajaa ilmoittamaan suoraan viranomaisille tapauksista, joissa on epäily rahanpesusta tai terrorismin rahoittamisesta. Vähemmän merkittävissä väärinkäytöstapauksissa tilintarkastajan on syytä viedä asia eteenpäin yrityksen johdolle ja esittää korjausehdotukset. Mikäli korjauksia ei ole suoritettu, tai on syytä epäillä yritysjohdon olevan sekaantunut väärinkäytökseen on tilintarkastajan velvollisuus ensisijaisesti ilmaista asia tilintarkastuskertomuksessa. Pahimmassa tapauksessa tilintarkastajan voi olla aiheellista erota tehtävästään. Loppujen lopuksi voidaan todeta väärinkäytöksien olevan useasti monisyisiä, eikä niiden käsittelyyn ole yhtä ainutta oikeaa tapaa. Tämä vaatii tilintarkastajalta harkintaa ja vahvaa ammatillista osaamista.